paikoista toisiin siirtymiset seka niita edeltaneet hetket
Pakko kelata vahan taaksepain: Naritan lentokentta Tokiossa oli nihkee. Siella ei ollu ylettomasti verovapaita shoppailumahdollisuuksia, siella ei ollu useita eri kahviloita ja ruokapaikkoja, joista valita, missa vois ootella koneeseen paasya, siella ei ollu ees juoma-automaatteja kuin pari. Lattiaki oli tavallista harmaampi eika myyjat puhunu mulle enaa japania. Taydellisin hetki oli kun oottelin viela Marian kanssa Marian koneen lahtoa ja vieressa istunu japanilainen sootti tati paatti pitaa musta, ku mulla oli getat jalassa ja se anto mulle taittelemiaan origamijuttuja. Sain linnun, laatikon ja puhallettavan pallon ^___^ Se oli niin sopoa!!!
Paivaa ennen kuin lahdin San Franciscosta menin itsepalvelupesulaan pesemaan pyykkia. Oli aamu ja kaverini kundikaverin talo, missa olin yota oli taynna porukkaa. Silla valin kun oli pesemassa pyykkia, tai oikeestaan vaan kuivaamassa, pesun ajaksi menin takasin kotiin, kaikki, siis ihan kaikki talossa olleet lahti menee jonneki, nii etta ku tulin takasin mukanani kaikki (kuivat!) pyykit, en paassy sisalle. Mulle ei nimittain missaan vaiheessa annettu avaimia taloon (ja jain ainaki kerran sita ennenki oven taakse ku kukaa ei ollu kotona). Siinapa olin, pyykit muovikassissa, ilman takkia ja hameessa, kun ulkona oli kylma, oli jo iltapaiva enka ollu syony koko paivana muuta kuin jatskin, rahaa ei ollu paljoo mukana eika puhelinkoppia missaan lahettyvilla, etta oisin voinu soittaa kaverilleni. Myohemmin paasin soittamaan kulmakaupan myyjan puhelimesta, mutta mun kaverin puhelimen akku oli menny edellisena iltana tyhjaks, eika se siks tietenkaa vastannu. Paatin, etta ois parempi kavella oottamaan johonki kahvilaan, tiesin lahella olevan useita kahviloita, vaikka en tiennykaa missa tarkalleen. Olin noussu yhen maen ylos ja oli matkalla alaspain, kun mun toinen geta hajos! Oletin niitten hajoavan jossain vaiheessa, mutta oletin niitten kestavan vahan kauemmin, oikeestaan oletin niitten kestavan Suomeen asti, mutta niitten olevan siina vaiheessa siina kunnossa, ettei niilla enaa seuraavana kesana kaveltais. Nyt en voinu kavella enaa mihinkaan. Otin hajonneen getan kateeni ja nilkutin kotiovelle. Odottelin melkein kaksi tuntia, kavin siina valissa soittamassa viela kerran, turhaan, kunnes lopulta mun kaveri ja yks toinen talon asukeista tuli kotiin. Eipa siina muuten mitaan, mutta kun oli kylma, ei varmuutta siita etta kukaan tulis takasin lahiaikoina, nalkasena ja kykenemattomana lahtee minnekaan ja viela paalle pelko, etta jos lahtee jonneki, joku tulee sillavalin kaantymaan kotona, mutta on taas lahteny kun tulee takasin.
Sen paivan ilta oli kuitenki yks mun parhaista illoista San Franciscossa. Me mentiin sen mun kaverin talolle, ja se asuu tosi omituisella varastoalueessa, missa on myos kaikenlaisia romupihoja ja studioita. Siella sen lahella oli sina iltana "Bike Rodeo" menossa ja me mentiin sita kattomaan. Ne oli kai oikeesti juhlat ja me mentiin sinne just sopivasti nakemaan jotain, jonka nimi oli "Mouse Trap". Se oli sellanen rakennelma, joita on WB:n vanhoissa Looney Toonseissa, kun laitteen laittaa kayntiin, kaikenlaiset omituiset tapahtumasarjat seuraa toisiaan, taustalla soi mielipuolinen hullu tiedemies -musa ja se, mita kone lopulta tekee on yleensa jonkin rikkomista, rajayttamista tai littaamista. Tassa nimenomaisessa koneessa laitettiin liikkeelle keilapallo, joka eteni omaa rataansa, pomppi alas portaita, nousi takasin hissilla, kylpyammeen pohjan lapi, kunnes aiheutti ison ja painavan laatikon putoamisen pienesta nostokurjesta auton paalle. Auton katolle oli asetettu suoraan laatikon alle Power Puff Girlsien Blossoia muistuttana pinjata-nukke. Niin Blossom-parka kuin autokin meni lyttyyn, lommoille ja tuusannuuskaksi. Yleiso riemuitsi ja niin riemuitsin minakin, mika nerokas rakennelma ihmisten huvittamiseen! Seurasi lyhyt tauko, jonka aikana kiersin pienen alueen. Silloin vasta huomasin kaikki vanhoista fillareista tehdyt huvipuistolaitteet. Laitteita oli kolme tai nelja, kahden hengen poljettava maailmanpyora ainakin seka poljettava karuselli. Esiintymislavalle nousi Cyclecide niminen bandi soittamaan ja lavan eteen raivattiin tilaa areenalle. Cycleciden soittaessa niin kovin kovin kummallista sirkusmusaansa, areenalla pyorailtin erilaisilla omatekoisilla fillareilla, heitettiin ja otettiin vastaan haasteita, pidettiin kilpailuja ja fillariturnajaiset ja lopulta se pyorarodeokin, joka oli tosi paljon laimeempi kuin ois voinu olla. Sita pari numeroa sitten edeltanyt ilotulitteita sisaltanyt ohjelmanumero oli huomattavasti... hmmm... viihdyttavampi?
Eilen paivalla nousin bussiin, grey hound bussiin. Istuin bussissa, valilla laihdoin bussia ja sitten taas istuin. Matka kesti yli vuorokauden. Sen ois pitany kestaa vahan vajaa 25 tuntia, mutta Kanadan rajalla sattuneen viivytyksen takia bussi oli vahan yli tunnin myohassa. Ekan bussimatkan mun takana istu mies, joka haisi pahalle. Siis aivan todella pahalle. Oisin vaihtanu paikkaa, mutta bussi oli niin taynna etten voinu. Onneks se osuus matkasta kesti vaan pari tuntia. Siirryin seuraavaan bussiin. Siina bussissa olin yota. Mun takana istu seittaman vuotias tytto, joka ei ollu hiljaa. Se oli tosi rasittava ja potki mua selkaan. Taaskaan en voinu vaihtaa paikkaa, ku bussi oli niin taynna, etta kaikki paikat oli varattu. Lopulta tytto vasy ja alko nukkumaan. Se oli silloin, kun kuski vaihtu ja vaikka se oli tuore kuski, niin silti hieman unisen oloinen, enka nukkunu kunnolla sen takia siitakaan eteenpain. Rajalla kaikki meni hyvin mun osalta, mutta kuten todettua, jollakin tuli jotain ongelmia ja siks kaikkien tayty oottaa. Nyt oon Vancouverissa ja kaikki hyvin. Torstaina jatkan Torontoon. Nyt oon vasy -___- zzz (vaikka yks olunen ei oliskaa pahitteeks ;)
Paivaa ennen kuin lahdin San Franciscosta menin itsepalvelupesulaan pesemaan pyykkia. Oli aamu ja kaverini kundikaverin talo, missa olin yota oli taynna porukkaa. Silla valin kun oli pesemassa pyykkia, tai oikeestaan vaan kuivaamassa, pesun ajaksi menin takasin kotiin, kaikki, siis ihan kaikki talossa olleet lahti menee jonneki, nii etta ku tulin takasin mukanani kaikki (kuivat!) pyykit, en paassy sisalle. Mulle ei nimittain missaan vaiheessa annettu avaimia taloon (ja jain ainaki kerran sita ennenki oven taakse ku kukaa ei ollu kotona). Siinapa olin, pyykit muovikassissa, ilman takkia ja hameessa, kun ulkona oli kylma, oli jo iltapaiva enka ollu syony koko paivana muuta kuin jatskin, rahaa ei ollu paljoo mukana eika puhelinkoppia missaan lahettyvilla, etta oisin voinu soittaa kaverilleni. Myohemmin paasin soittamaan kulmakaupan myyjan puhelimesta, mutta mun kaverin puhelimen akku oli menny edellisena iltana tyhjaks, eika se siks tietenkaa vastannu. Paatin, etta ois parempi kavella oottamaan johonki kahvilaan, tiesin lahella olevan useita kahviloita, vaikka en tiennykaa missa tarkalleen. Olin noussu yhen maen ylos ja oli matkalla alaspain, kun mun toinen geta hajos! Oletin niitten hajoavan jossain vaiheessa, mutta oletin niitten kestavan vahan kauemmin, oikeestaan oletin niitten kestavan Suomeen asti, mutta niitten olevan siina vaiheessa siina kunnossa, ettei niilla enaa seuraavana kesana kaveltais. Nyt en voinu kavella enaa mihinkaan. Otin hajonneen getan kateeni ja nilkutin kotiovelle. Odottelin melkein kaksi tuntia, kavin siina valissa soittamassa viela kerran, turhaan, kunnes lopulta mun kaveri ja yks toinen talon asukeista tuli kotiin. Eipa siina muuten mitaan, mutta kun oli kylma, ei varmuutta siita etta kukaan tulis takasin lahiaikoina, nalkasena ja kykenemattomana lahtee minnekaan ja viela paalle pelko, etta jos lahtee jonneki, joku tulee sillavalin kaantymaan kotona, mutta on taas lahteny kun tulee takasin.
Sen paivan ilta oli kuitenki yks mun parhaista illoista San Franciscossa. Me mentiin sen mun kaverin talolle, ja se asuu tosi omituisella varastoalueessa, missa on myos kaikenlaisia romupihoja ja studioita. Siella sen lahella oli sina iltana "Bike Rodeo" menossa ja me mentiin sita kattomaan. Ne oli kai oikeesti juhlat ja me mentiin sinne just sopivasti nakemaan jotain, jonka nimi oli "Mouse Trap". Se oli sellanen rakennelma, joita on WB:n vanhoissa Looney Toonseissa, kun laitteen laittaa kayntiin, kaikenlaiset omituiset tapahtumasarjat seuraa toisiaan, taustalla soi mielipuolinen hullu tiedemies -musa ja se, mita kone lopulta tekee on yleensa jonkin rikkomista, rajayttamista tai littaamista. Tassa nimenomaisessa koneessa laitettiin liikkeelle keilapallo, joka eteni omaa rataansa, pomppi alas portaita, nousi takasin hissilla, kylpyammeen pohjan lapi, kunnes aiheutti ison ja painavan laatikon putoamisen pienesta nostokurjesta auton paalle. Auton katolle oli asetettu suoraan laatikon alle Power Puff Girlsien Blossoia muistuttana pinjata-nukke. Niin Blossom-parka kuin autokin meni lyttyyn, lommoille ja tuusannuuskaksi. Yleiso riemuitsi ja niin riemuitsin minakin, mika nerokas rakennelma ihmisten huvittamiseen! Seurasi lyhyt tauko, jonka aikana kiersin pienen alueen. Silloin vasta huomasin kaikki vanhoista fillareista tehdyt huvipuistolaitteet. Laitteita oli kolme tai nelja, kahden hengen poljettava maailmanpyora ainakin seka poljettava karuselli. Esiintymislavalle nousi Cyclecide niminen bandi soittamaan ja lavan eteen raivattiin tilaa areenalle. Cycleciden soittaessa niin kovin kovin kummallista sirkusmusaansa, areenalla pyorailtin erilaisilla omatekoisilla fillareilla, heitettiin ja otettiin vastaan haasteita, pidettiin kilpailuja ja fillariturnajaiset ja lopulta se pyorarodeokin, joka oli tosi paljon laimeempi kuin ois voinu olla. Sita pari numeroa sitten edeltanyt ilotulitteita sisaltanyt ohjelmanumero oli huomattavasti... hmmm... viihdyttavampi?
Eilen paivalla nousin bussiin, grey hound bussiin. Istuin bussissa, valilla laihdoin bussia ja sitten taas istuin. Matka kesti yli vuorokauden. Sen ois pitany kestaa vahan vajaa 25 tuntia, mutta Kanadan rajalla sattuneen viivytyksen takia bussi oli vahan yli tunnin myohassa. Ekan bussimatkan mun takana istu mies, joka haisi pahalle. Siis aivan todella pahalle. Oisin vaihtanu paikkaa, mutta bussi oli niin taynna etten voinu. Onneks se osuus matkasta kesti vaan pari tuntia. Siirryin seuraavaan bussiin. Siina bussissa olin yota. Mun takana istu seittaman vuotias tytto, joka ei ollu hiljaa. Se oli tosi rasittava ja potki mua selkaan. Taaskaan en voinu vaihtaa paikkaa, ku bussi oli niin taynna, etta kaikki paikat oli varattu. Lopulta tytto vasy ja alko nukkumaan. Se oli silloin, kun kuski vaihtu ja vaikka se oli tuore kuski, niin silti hieman unisen oloinen, enka nukkunu kunnolla sen takia siitakaan eteenpain. Rajalla kaikki meni hyvin mun osalta, mutta kuten todettua, jollakin tuli jotain ongelmia ja siks kaikkien tayty oottaa. Nyt oon Vancouverissa ja kaikki hyvin. Torstaina jatkan Torontoon. Nyt oon vasy -___- zzz (vaikka yks olunen ei oliskaa pahitteeks ;)