joko olen sekoamassa tai sitten totaalisen sekoamassa
Ylihuomenna/Huomenna keskiviikkona 13.heinäkuuta vuonna 2011, tulen istumaan kaksi tuntia Helsingin Lasipalatsin Bio Rexissä. Valkokankaalla Harry Potter and the Deathly Hallows part 2. Elokuva ja itse näytöstilaisuus eroavat aiemmista hyvin paljon. Ensinnäkin tuota elokuvaa on odotettu - ja ei olla odotettu - suurinpiirtein 10 vuotta. Sitä usein miettii, että mitäköhän minä nyt tekisin, jos en olisi koskaan saanut serkultani vapaalippuja Viisasten kiven näytökseen. Mitä jos en olisi koskaan innostunut lukemaan niitä mahtavan fantastisen parhaita Rowlingin kirjoja? Mitä jos en olisi koskaan löytänyt FinFanFunia(joka oli silloin ihanan oranssi<3) sekä sen vähemmän tai enemmän hulluja faneja ja innostunut tämän myötä kirjoittamisesta ja lukemisesta? En tiedä muuta kuin sen, että elämäni noiden 10 vuoden aikana olisi ollut hyvin erilaista tai sitä ei olisi lainkaan ollut. Elämä on ollut täynnä risuja ja piikkipensaita, mutta Potterit ovat tuoneet ruusuja piikkien keskelle. Ne ovat auttaneet minua pääsemään yli suurista menetyksistä. Ne ovat auttaneet minua menestymään koulussa. Ne ovat auttaneet minua - noh, yksinkertaisesti nauttimaan elämästä. Tietenkään Potterit eivät ole se ainoa tekijä, mutta kuitenkin hyvin suuri sellainen.
Huominen vuotisnäytös tulee olemaan elämäni ensimmäinen ja viimeinen. Olen onnellinen, että pääsen kokemaan tuon tilaisuuden edes kerran elämässäni. Silti olen hieman katkera, kun en ole edellisvuosina päässyt mukaan aistimaan tunnelmaa.
En ole odottanut yhtäkään elokuvaa näin paljon kuin tätä. Jännää on se, että tietää jo, miten tulee käymään. Siksi onkin mielenkiintoista nähdä, miltä tarinan päätös näyttää valkokankaalla ja parin ihmisen näkökulman pohjalta tehtynä. Ainakin tähän asti leffojen tekijät ovat tehneet minusta upeaa työtä. Olisihan se kiva, jos koko kirjan voisi noin vain kääntää suoraan valkokankaalle ilman muutoksia, mutta ikävä kyllä se ei vain ole mahdollista. Tosin itse olen sitä mieltä, että on jännempää seurata elokuvaa, kun ei tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Tai no tietää, muttei sittenkään tiedä. You get it? Itse olen lukenut Deathly Hallowsin viimeksi vuosi sitten, mikä ehkä parantaa kohtausten poisjättöjen suodatusta. Pääasia kuitenkin on, että itse viesti menee perille ja tarinan sekä juonen ymmärtää.
Varoitan nyt kaikkia vuotisnäytökseen tulevia kyyneltulvasta, joka ainakin minun suunnaltani varmasti tulee. Jos maailman ensi-ilta ja trailerit ovat jo saaneet hanat aukeamaan, niin voi olla, että hukun kyyneliin tuolla. MUTTA vaikka kyse on viimeisestä Potter-elokuvasta, ei elämä ainakaan toivottavasti lopu tähän. Eivätkä lopu Potteritkaan. Kirjat ja leffat eivät onneksi ole kertakäyttökamaa, joten niiden pariin voi palata aina, kun siltä tuntuu.
"Hogwarts will always be there to welcome you home." - J.K.Rowling
*snif*
Huominen vuotisnäytös tulee olemaan elämäni ensimmäinen ja viimeinen. Olen onnellinen, että pääsen kokemaan tuon tilaisuuden edes kerran elämässäni. Silti olen hieman katkera, kun en ole edellisvuosina päässyt mukaan aistimaan tunnelmaa.
En ole odottanut yhtäkään elokuvaa näin paljon kuin tätä. Jännää on se, että tietää jo, miten tulee käymään. Siksi onkin mielenkiintoista nähdä, miltä tarinan päätös näyttää valkokankaalla ja parin ihmisen näkökulman pohjalta tehtynä. Ainakin tähän asti leffojen tekijät ovat tehneet minusta upeaa työtä. Olisihan se kiva, jos koko kirjan voisi noin vain kääntää suoraan valkokankaalle ilman muutoksia, mutta ikävä kyllä se ei vain ole mahdollista. Tosin itse olen sitä mieltä, että on jännempää seurata elokuvaa, kun ei tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Tai no tietää, muttei sittenkään tiedä. You get it? Itse olen lukenut Deathly Hallowsin viimeksi vuosi sitten, mikä ehkä parantaa kohtausten poisjättöjen suodatusta. Pääasia kuitenkin on, että itse viesti menee perille ja tarinan sekä juonen ymmärtää.
Varoitan nyt kaikkia vuotisnäytökseen tulevia kyyneltulvasta, joka ainakin minun suunnaltani varmasti tulee. Jos maailman ensi-ilta ja trailerit ovat jo saaneet hanat aukeamaan, niin voi olla, että hukun kyyneliin tuolla. MUTTA vaikka kyse on viimeisestä Potter-elokuvasta, ei elämä ainakaan toivottavasti lopu tähän. Eivätkä lopu Potteritkaan. Kirjat ja leffat eivät onneksi ole kertakäyttökamaa, joten niiden pariin voi palata aina, kun siltä tuntuu.
"Hogwarts will always be there to welcome you home." - J.K.Rowling
*snif*