Viuh!
Minä olen terve. Siis en syöpäinen. Olo alkaa helpottua.
Onhan tässä asiassa toki vielä käsittelemistä. Jotenkin vielä sisältä nakertaa, eikä oikein jaksaisi ajatella arkea. Haluaisin käpertyä kippuralle ja itkeä kaikki ne itkut, jotka on tunkenut sisälleen, että näyttäisi rohkealta.
Haluaisin lähinnä olla ulkona auringossa, syödä marjoja suoraan puskista ja pelata sulkapalloa. Tahtoisin tehdä vain niitä asioita, jotka tuntuvat hyvälle. Mutta sairaslomaa ei taideta myöntää niille, joille melkein sattui jotain pahaa.
Pitäisi varmaan juhlia terveenpapereita jotenkin räväkästi. Ehkä sitten itsekin tajuaisi, ettei enää tarvitse pelätä.
Onhan tässä asiassa toki vielä käsittelemistä. Jotenkin vielä sisältä nakertaa, eikä oikein jaksaisi ajatella arkea. Haluaisin käpertyä kippuralle ja itkeä kaikki ne itkut, jotka on tunkenut sisälleen, että näyttäisi rohkealta.
Haluaisin lähinnä olla ulkona auringossa, syödä marjoja suoraan puskista ja pelata sulkapalloa. Tahtoisin tehdä vain niitä asioita, jotka tuntuvat hyvälle. Mutta sairaslomaa ei taideta myöntää niille, joille melkein sattui jotain pahaa.
Pitäisi varmaan juhlia terveenpapereita jotenkin räväkästi. Ehkä sitten itsekin tajuaisi, ettei enää tarvitse pelätä.