Pintapuolista pika-analyysia (in Finnish)
Going to write in Finnish this time, sorting out my thoughts a bit. Pretty long post ahead.
Käsitin tässä päivänä muuana, että minulla on kummallinen mieltymys, jota fiksaatioksi voisi kai myös kutsua, tietyntyyppisiin asioihin. Millainen mieltymys, sitä paitsi! Olen tiedostanut kyseisen pitkän aikaa, mutta parhaiten huomasin sen lukiessani Turun Sanomista juttua Tall Ships' Racesista (josta voin todeta vain, että on todella sääli, etten töideni vuoksi pääse käymään itse paikan päällä!) : Lehdessä oli jutun yhteydessä pieni kooste erinäisistä ja erilaisista purjalaivatyypeistä. Oli Bermudasluuppia, jahtia, kahvelikuunaria, täystakiloitua alusta, nelimastoparkkia... tähän väliin huomautan, että tietoni laivatyypeistä ovat varsin mitättömät ja rajoittuvat lähinnä elokuvista tai romaaneista omattuun "tietoon". Täten tullaan siihen johtopäätökseen, etteivät laivat itsessään näytä olevan minulle henki ja elämä, vaikka niiden ulkomuodo(i)sta kovasti pidänkin - miksi siis kiinnostuin mainitusta artikkelista tavattomasti muunkin kuin TSR-tapahtuman tähden?
Tyypittelyn vuoksi.
Niin oudolta kuin se kalskahtaakin, olen pienestä mukulasta lähtien innostunut käsittämättömän paljon asioista, jotka voi jollain tavalla kategorisoida vähintään muutamaan ryhmään. (Matematiikka on aina ollut sydäntäni lähellä... )
Jokainen vähänkään päätään rassaava ihminenhän voi edellisestä päätellä loogisesti, että lähestulkoon kaiken pystyy jollain tavoin luokittelemaan johonkin suuremman kokonaisuuden muodostamaan ryhmään.
Kyllä vain. Periaattessa minut saisi tykästymään miltei mihin tahansa, kunhan aiheen vain saisi jotenkin järkevästi ryhmiteltyä - ja esitettyä graafisesti! Viimeksi mainittu nostaisi mielenkiintoani ja laskisi kynnystäni tutustua asiaan huomattavasti. Käytännössä on silti asioita, jotka eivät tästä huolimatta kiinnostaisi allekirjoittanutta pätkääkään. Koska myöskään moraalini ei ole katoamassa mihinkään, on edelleen turha kuvitella, että alkaisinkin pitää asioista, joita inhoan tai jotka koen muuten epämiellyttäviksi. Lisäksi kenties tärkein kohtio: nykyisin tämä fiksaationtapaiseni ei ole yhtä vahva kuin se tapasi olla... lienee myös paikallaan kertoa, että nämä "roihahdusinnostukseni" ovat usein varsin lyhytaikaisia.
Jotta kaikkien näiden sanojen keskeltä saisi jotain konkreettistakin irti, voin luetella muutamia (sekä kauan sitten ohimenneitä että uusia, osa hyvin absurdeja) kategoriakiintymykseni kohteita esimerkiksi;
(Jalo)kivet, kasvien latinankieliset nimet, arkkienkelit, eri vuosisatojen tyylit, aateliset arvonimet, armeijan arvonimet, tähdet, merenelävät... Lista voisi jatkua miltei ikuisuuksiin.
Ehkä kaikkein nurinkurisinta on todeta lopuksi, etten yleisesti ottaen pidä kategorisoinnista. Lokeroinnista. Stereotyypittelystä (vaikka kunnon parodisointi onkin asia erikseen!).
Saisikohan psykologi tästä jotain mielenkiintoista irti.
Käsitin tässä päivänä muuana, että minulla on kummallinen mieltymys, jota fiksaatioksi voisi kai myös kutsua, tietyntyyppisiin asioihin. Millainen mieltymys, sitä paitsi! Olen tiedostanut kyseisen pitkän aikaa, mutta parhaiten huomasin sen lukiessani Turun Sanomista juttua Tall Ships' Racesista (josta voin todeta vain, että on todella sääli, etten töideni vuoksi pääse käymään itse paikan päällä!) : Lehdessä oli jutun yhteydessä pieni kooste erinäisistä ja erilaisista purjalaivatyypeistä. Oli Bermudasluuppia, jahtia, kahvelikuunaria, täystakiloitua alusta, nelimastoparkkia... tähän väliin huomautan, että tietoni laivatyypeistä ovat varsin mitättömät ja rajoittuvat lähinnä elokuvista tai romaaneista omattuun "tietoon". Täten tullaan siihen johtopäätökseen, etteivät laivat itsessään näytä olevan minulle henki ja elämä, vaikka niiden ulkomuodo(i)sta kovasti pidänkin - miksi siis kiinnostuin mainitusta artikkelista tavattomasti muunkin kuin TSR-tapahtuman tähden?
Tyypittelyn vuoksi.
Niin oudolta kuin se kalskahtaakin, olen pienestä mukulasta lähtien innostunut käsittämättömän paljon asioista, jotka voi jollain tavalla kategorisoida vähintään muutamaan ryhmään. (Matematiikka on aina ollut sydäntäni lähellä... )
Jokainen vähänkään päätään rassaava ihminenhän voi edellisestä päätellä loogisesti, että lähestulkoon kaiken pystyy jollain tavoin luokittelemaan johonkin suuremman kokonaisuuden muodostamaan ryhmään.
Kyllä vain. Periaattessa minut saisi tykästymään miltei mihin tahansa, kunhan aiheen vain saisi jotenkin järkevästi ryhmiteltyä - ja esitettyä graafisesti! Viimeksi mainittu nostaisi mielenkiintoani ja laskisi kynnystäni tutustua asiaan huomattavasti. Käytännössä on silti asioita, jotka eivät tästä huolimatta kiinnostaisi allekirjoittanutta pätkääkään. Koska myöskään moraalini ei ole katoamassa mihinkään, on edelleen turha kuvitella, että alkaisinkin pitää asioista, joita inhoan tai jotka koen muuten epämiellyttäviksi. Lisäksi kenties tärkein kohtio: nykyisin tämä fiksaationtapaiseni ei ole yhtä vahva kuin se tapasi olla... lienee myös paikallaan kertoa, että nämä "roihahdusinnostukseni" ovat usein varsin lyhytaikaisia.
Jotta kaikkien näiden sanojen keskeltä saisi jotain konkreettistakin irti, voin luetella muutamia (sekä kauan sitten ohimenneitä että uusia, osa hyvin absurdeja) kategoriakiintymykseni kohteita esimerkiksi;
(Jalo)kivet, kasvien latinankieliset nimet, arkkienkelit, eri vuosisatojen tyylit, aateliset arvonimet, armeijan arvonimet, tähdet, merenelävät... Lista voisi jatkua miltei ikuisuuksiin.
Ehkä kaikkein nurinkurisinta on todeta lopuksi, etten yleisesti ottaen pidä kategorisoinnista. Lokeroinnista. Stereotyypittelystä (vaikka kunnon parodisointi onkin asia erikseen!).
Saisikohan psykologi tästä jotain mielenkiintoista irti.