Uusi Vuosi.
Joskus mun vaan pitaisi ottaa oikein kunnolla aikaa ja tulla pistamaan muistiin mita kaikkea mun elamassa talla hetkella tapahtuu. Melkein saali etten kayta perinteista paivakirjaa silla luulen etta taman ajan haluan muistaa (ja aika varmasti suurimman osan siita muistankin) sitten kun mummomillana vaapun kiikkustuolissa muistellen vanhoja.
En ole pitkaan aikaan ollut nain onnellinen.
(Huolimatta siita kuinka paljon kaipaan Suomea ja kaikkia, tietenkin.)
Elan jollain tavalla ihan erillista elamaa, on vaikea kuvitella etta kotona kaikkia on niinkuin ennenkin ja jatkuu samalla tavalla. Aah en osaa nyt ihan pukea ajatuksia sanoiksi.
Lyhyesti ja ytimekkaasti:
joulukuuhun mahtui luistelua Norwichin pikkuruisella jaaradalla jossa kahden muun suomalaistyton kanssa tehtiin vaikutus reunoilla kompuroiviin britteihin. Ajoin myos ensimmaista kertaa autoa (joka auton omistajan mukaan meni yllattavan hyvin!), en vaan jaksa ymmartaa kenen mielesta on oikeasti hyva idea pistaa vaihdekeppi vasemmalle puolelle! Sain uusia ystavia ja vanhat muuttuivat laheisimmaksi ja ihastuin pikkuisen. Joulu oli itkuinen ja tyontayteinen, piristettiin itseamme vetamalla tonttulakit paahan ja mentiin pomppimaan rannalle. (Taisi olla ensimmainen ja ehka viimeinen joulu jolloin oon juoksennellut hiekkarannalla. Ellen loyda itseani ensi vuonna Australiasta. Kuka tietaa. :) )
Joulupaivan cocktailbileet paattyivat siihen etta olin liian humalassa puhumaan suomea - englannista nyt puhumattakaan...
Viimeisena muttei todellakaan vahaisimpana jokseenkin kiinnostavan opiskelupaikan loytaminen. Jotenkin vaan tuntuu silta etta voisin tehda toita ulkomailla vahan enemmankin ja pyrkia opiskelemaan vasta sitten kun todella tiedan mita haluan. Itseni tuntien luulen kuitenkin etta se kestaisi ihan liian kauan. Toisaalta taas. Liian kauan ajatellen mita?
Confused.
Vuosi vaihtui flunssakuumeessa seisemansadanviidenkymmenen asiakkaan riehuessa ilmaisen viinan perassa baaritiskin toisella puolella. Johtoryhma tarjosi sentaan shamppanjalasit ja toimitusjohtaja suuteli kadelle. Ah kuinka englantilaista. Pikkuruinen ihastus kasvoi vahasen suuremmaksi ja nyt huomaan kayttaytyvani kuin pikkutytto. Aika ihanaa.
Nyt nautin kahdesta vapaapaivastani ja shoppailen alennusmyynneista kaikkia naurettavia voiteita joitten on muka tarkoitus tehda elamastani parempi ja reisistani sileammat. Voi kuinka ma oon helppo. Ollaan ruvettu tyokavereiden kanssa keilaamaan ja aijon ruveta harjoittelemaan biljardinpeluuta. Ihan vaan vastalauseena kaikille yli-innokkaille kuntosalikavijoille, mun lajeissani ei ainakaan vahingossakaan paase kiinteytymaan.
Muistin juuri ajoissa presidentinvaalit ja sain sovittua supervisorin kanssa etta oon aanestyspaivana vapaalla. Pahaksi onneksi taalla pitaa aanestaa kahtena lauantaina eika ole mitaan mahdollisuutta saada kahta lauantaita samassa kuuussa vapaaksi joten mun pitaa paattaa haluanko aanestaa ekalla vai tokalla kierroksella... En taida olla edes selvilla siita etta ketka kaikki nyt ovat itsensa ehdokkaiksi tunkeneet...? No, valinta on kuitenkin helppo.
Nyt taytyy lahtea kuuntelemaan kehuja siita kuinka hienoja tyontekijoita olemmekaan. Henkilokunnan tapaamiset ovat kylla useammin vahan vahemman mukavia tapahtumia... Uusi vuosi ja kaikilla hyva tahto, toivotaan nain.
Haleja Jasminille.
En ole pitkaan aikaan ollut nain onnellinen.
(Huolimatta siita kuinka paljon kaipaan Suomea ja kaikkia, tietenkin.)
Elan jollain tavalla ihan erillista elamaa, on vaikea kuvitella etta kotona kaikkia on niinkuin ennenkin ja jatkuu samalla tavalla. Aah en osaa nyt ihan pukea ajatuksia sanoiksi.
Lyhyesti ja ytimekkaasti:
joulukuuhun mahtui luistelua Norwichin pikkuruisella jaaradalla jossa kahden muun suomalaistyton kanssa tehtiin vaikutus reunoilla kompuroiviin britteihin. Ajoin myos ensimmaista kertaa autoa (joka auton omistajan mukaan meni yllattavan hyvin!), en vaan jaksa ymmartaa kenen mielesta on oikeasti hyva idea pistaa vaihdekeppi vasemmalle puolelle! Sain uusia ystavia ja vanhat muuttuivat laheisimmaksi ja ihastuin pikkuisen. Joulu oli itkuinen ja tyontayteinen, piristettiin itseamme vetamalla tonttulakit paahan ja mentiin pomppimaan rannalle. (Taisi olla ensimmainen ja ehka viimeinen joulu jolloin oon juoksennellut hiekkarannalla. Ellen loyda itseani ensi vuonna Australiasta. Kuka tietaa. :) )
Joulupaivan cocktailbileet paattyivat siihen etta olin liian humalassa puhumaan suomea - englannista nyt puhumattakaan...
Viimeisena muttei todellakaan vahaisimpana jokseenkin kiinnostavan opiskelupaikan loytaminen. Jotenkin vaan tuntuu silta etta voisin tehda toita ulkomailla vahan enemmankin ja pyrkia opiskelemaan vasta sitten kun todella tiedan mita haluan. Itseni tuntien luulen kuitenkin etta se kestaisi ihan liian kauan. Toisaalta taas. Liian kauan ajatellen mita?
Confused.
Vuosi vaihtui flunssakuumeessa seisemansadanviidenkymmenen asiakkaan riehuessa ilmaisen viinan perassa baaritiskin toisella puolella. Johtoryhma tarjosi sentaan shamppanjalasit ja toimitusjohtaja suuteli kadelle. Ah kuinka englantilaista. Pikkuruinen ihastus kasvoi vahasen suuremmaksi ja nyt huomaan kayttaytyvani kuin pikkutytto. Aika ihanaa.
Nyt nautin kahdesta vapaapaivastani ja shoppailen alennusmyynneista kaikkia naurettavia voiteita joitten on muka tarkoitus tehda elamastani parempi ja reisistani sileammat. Voi kuinka ma oon helppo. Ollaan ruvettu tyokavereiden kanssa keilaamaan ja aijon ruveta harjoittelemaan biljardinpeluuta. Ihan vaan vastalauseena kaikille yli-innokkaille kuntosalikavijoille, mun lajeissani ei ainakaan vahingossakaan paase kiinteytymaan.
Muistin juuri ajoissa presidentinvaalit ja sain sovittua supervisorin kanssa etta oon aanestyspaivana vapaalla. Pahaksi onneksi taalla pitaa aanestaa kahtena lauantaina eika ole mitaan mahdollisuutta saada kahta lauantaita samassa kuuussa vapaaksi joten mun pitaa paattaa haluanko aanestaa ekalla vai tokalla kierroksella... En taida olla edes selvilla siita etta ketka kaikki nyt ovat itsensa ehdokkaiksi tunkeneet...? No, valinta on kuitenkin helppo.
Nyt taytyy lahtea kuuntelemaan kehuja siita kuinka hienoja tyontekijoita olemmekaan. Henkilokunnan tapaamiset ovat kylla useammin vahan vahemman mukavia tapahtumia... Uusi vuosi ja kaikilla hyva tahto, toivotaan nain.
Haleja Jasminille.