Tittididiididii
Mitä vähemmän tekstiä livejournalissa = sitä enemmän elämää sinne kerrottavana.
Mä oon tehnyt taas vaikka mitä. En oikein tiedä edes että mistä alottaisin. No.
DBTL oli jälleen mieltä avartava kokemus. Oltiin kaveriporukalla Aurajoenrannassa istuskelemassa niinkuin noin tuhat muutakin. Ihmiset on sitten omituisia, näin kaikentyhjentävästi. Ja itseni mukaanlukien.
(Tämä olisi just sellanen lause joka tarvitsisi lisäselityksiä, mutta mua ei huvita selitellä. Todettakoon vain, että näin on.)
Kun joenvarrella kävi tylsäksi, kutsui Jussi meidät uuteen kämppäänsä juomaan viinaa. Ja sittenhän mentiin. Mukava kämppä siinä... siinä... no, siinä. Mä olen sitten huono katujen nimissä, älkää koskaan pyytäkö mua neuvomaan tietä jonnekin.
Vahinko tapahtui siinä kun lähdettiin takaisin keskustaan. Meitä oli seitsemän ja vain yksi avain yöpaikkaamme -> kaikkien piti jonkun kumman logiikan takia pysyä yhdessä sillä se olisi tullut aivan maailman vaikeaksi sitten soittaa toisillemme kun oltaisiin lähdössä kotiin. Menimme siis Primaan kuten myös ne kaikki muut tuhat ihmistä ketkä olivat siellä jokirannassa olleet. Ensin jonotettiin sisään, sitten jonotettiin eteenpäin, sitten jonotettiin narikkaan, sitten jonotettiin juotavaa, sitten jonotettiin pois tiskiltä, sitten jonotettiin vessaan ja sitten jonotettiin... No, luulen että tein itseni selväksi.
Jonottamista.
Jostain kumman syystä ne kaikki tuhat ihmistä olivat keksineet että olisikin hurjan hauska juttu heittää juomalasi sitten lattialle kun se oli tyhjä. Jotkut repäisivät vielä enemmän ja heittelivät niitä vielä kun olivat täynnä juotavaa. Siinä lasinsiru- ja tahmaisuusmeressä sitten kahlailin ja kirosin.
Älkää pakottako mua enää ikinä Primaan, kiitos!
Seuraavalla viikolla Anniserkkurakas saapui pohjoisesta, tehtiin kaikkea kivaa ja mukavaa. (Käytiin mm. katsomassa Batman Begins, ylitti kyllä odotukset huimasti.)
Torstaina mulla oli autokoulun kakkosvaihe.
Rata-ajon perusteella on ihme että ne ylipäänsä antaa mun vielä pitää ajokorttia.. Mä olin ehkä huonoin ikinä!
Asiaa ei yhtään auttanut se että koska oma pösömme oli/on rikki, joten lainasin kaverini Asconaa (n. vuodelta -80).
"Siin on sit sakkorenkaat eikä jarru välttämättä oikeen toimi mut kyl se eteenpäin menee", rohkaisi ystäväni. Syteen tai saveen tuumasin minä ja juuri sinne saveen se sitten menikin.
Torstaina satoi kaatamalla vettä eivätkä tuulilasinpyyhkijät olleet ihan parasta mahdollista laatua. Saatuani auton toisella kierroksella sammumaan niin että autokoulunopettajan piti työntää se käyntiin (ehkä humoristisin tilanne sillä viikolla) mun piti tehdä päätös että haluanko pitää päällä valoja vai tuulilasinpyyhkijöitä, ascona ei jaksanut tehdä molempia yhtäaikaa.
Mukavinta liukasradalla oli vedellä käsijarrukäännöksiä (ideana oli opetella auton suoristamista mutta arvatkaa vaan onnistuinko?) ja kuulla jälkeenpäin auton omistajalta ettei hän itse ole koskaan uskaltanut laittaa käsijarrua päälle kun on pelännyt että se jää käteen.
Oletteko muuten tienneet että jos ajaa yhdeksääkymppiä suoraan puuhun selviytymismahdollisuudet ovat noin 0 %?
Tai että kaupunkiajossa jarrutettaessa painetaan ensin jarrua ja sitten vasta kytkintä?
En mäkään.
Viime viikonloppuna juhlittiin Akun ja minun nelkytvuotissynttäreitä Akun ja Taijan kotona. Huijasin viikolla koska ens lauantaina kun olisi ihan virallinen syntymäpäiväni ovat pojat Bulgariassa paistattelemassa, joten päätettiin viettää niitä sitten noin.
Aion kyllä juhlia myös ensi lauantaina omassa kotona ihan oikeita synttäreitäni. Mikäs sen mukavampaa kun saa synttärihalit tuplana. :)
(Mä sitten tykkään halailusta.)
Jalka on vieläkin kipeänä. Mur.
Mä oon tehnyt taas vaikka mitä. En oikein tiedä edes että mistä alottaisin. No.
DBTL oli jälleen mieltä avartava kokemus. Oltiin kaveriporukalla Aurajoenrannassa istuskelemassa niinkuin noin tuhat muutakin. Ihmiset on sitten omituisia, näin kaikentyhjentävästi. Ja itseni mukaanlukien.
(Tämä olisi just sellanen lause joka tarvitsisi lisäselityksiä, mutta mua ei huvita selitellä. Todettakoon vain, että näin on.)
Kun joenvarrella kävi tylsäksi, kutsui Jussi meidät uuteen kämppäänsä juomaan viinaa. Ja sittenhän mentiin. Mukava kämppä siinä... siinä... no, siinä. Mä olen sitten huono katujen nimissä, älkää koskaan pyytäkö mua neuvomaan tietä jonnekin.
Vahinko tapahtui siinä kun lähdettiin takaisin keskustaan. Meitä oli seitsemän ja vain yksi avain yöpaikkaamme -> kaikkien piti jonkun kumman logiikan takia pysyä yhdessä sillä se olisi tullut aivan maailman vaikeaksi sitten soittaa toisillemme kun oltaisiin lähdössä kotiin. Menimme siis Primaan kuten myös ne kaikki muut tuhat ihmistä ketkä olivat siellä jokirannassa olleet. Ensin jonotettiin sisään, sitten jonotettiin eteenpäin, sitten jonotettiin narikkaan, sitten jonotettiin juotavaa, sitten jonotettiin pois tiskiltä, sitten jonotettiin vessaan ja sitten jonotettiin... No, luulen että tein itseni selväksi.
Jonottamista.
Jostain kumman syystä ne kaikki tuhat ihmistä olivat keksineet että olisikin hurjan hauska juttu heittää juomalasi sitten lattialle kun se oli tyhjä. Jotkut repäisivät vielä enemmän ja heittelivät niitä vielä kun olivat täynnä juotavaa. Siinä lasinsiru- ja tahmaisuusmeressä sitten kahlailin ja kirosin.
Älkää pakottako mua enää ikinä Primaan, kiitos!
Seuraavalla viikolla Anniserkkurakas saapui pohjoisesta, tehtiin kaikkea kivaa ja mukavaa. (Käytiin mm. katsomassa Batman Begins, ylitti kyllä odotukset huimasti.)
Torstaina mulla oli autokoulun kakkosvaihe.
Rata-ajon perusteella on ihme että ne ylipäänsä antaa mun vielä pitää ajokorttia.. Mä olin ehkä huonoin ikinä!
Asiaa ei yhtään auttanut se että koska oma pösömme oli/on rikki, joten lainasin kaverini Asconaa (n. vuodelta -80).
"Siin on sit sakkorenkaat eikä jarru välttämättä oikeen toimi mut kyl se eteenpäin menee", rohkaisi ystäväni. Syteen tai saveen tuumasin minä ja juuri sinne saveen se sitten menikin.
Torstaina satoi kaatamalla vettä eivätkä tuulilasinpyyhkijät olleet ihan parasta mahdollista laatua. Saatuani auton toisella kierroksella sammumaan niin että autokoulunopettajan piti työntää se käyntiin (ehkä humoristisin tilanne sillä viikolla) mun piti tehdä päätös että haluanko pitää päällä valoja vai tuulilasinpyyhkijöitä, ascona ei jaksanut tehdä molempia yhtäaikaa.
Mukavinta liukasradalla oli vedellä käsijarrukäännöksiä (ideana oli opetella auton suoristamista mutta arvatkaa vaan onnistuinko?) ja kuulla jälkeenpäin auton omistajalta ettei hän itse ole koskaan uskaltanut laittaa käsijarrua päälle kun on pelännyt että se jää käteen.
Oletteko muuten tienneet että jos ajaa yhdeksääkymppiä suoraan puuhun selviytymismahdollisuudet ovat noin 0 %?
Tai että kaupunkiajossa jarrutettaessa painetaan ensin jarrua ja sitten vasta kytkintä?
En mäkään.
Viime viikonloppuna juhlittiin Akun ja minun nelkytvuotissynttäreitä Akun ja Taijan kotona. Huijasin viikolla koska ens lauantaina kun olisi ihan virallinen syntymäpäiväni ovat pojat Bulgariassa paistattelemassa, joten päätettiin viettää niitä sitten noin.
Aion kyllä juhlia myös ensi lauantaina omassa kotona ihan oikeita synttäreitäni. Mikäs sen mukavampaa kun saa synttärihalit tuplana. :)
(Mä sitten tykkään halailusta.)
Jalka on vieläkin kipeänä. Mur.