Ameriikan ihmemaasta osa kaksi.
Keitettiin juuri kämppikseni kanssa ekaa kertaa kahvia!
Ollaan litkitty ensimmäiset viikot ruokalan ämpäripahaa kuravettä ja tänään, Tänään viimein oli se päivä kun kannoin Mr. Coffeen (koneen nimi siis oikeasti oli tämä) hellästi sylissäni kotiin. Ja hyvää on. :) Ja kahvikin on puolet halvempaa mitä Briteissä, mikä on ihan loistava juttu.
No onhan mulla vaikka mitä muutakin kerrottavaa, kuin vain kahvikärsimykseni!
Paitsi että jos ihan rehellisiä ollaan, niin tällä hetkellä mulla ei ole yhtään niin lennokas olo kuin huutomerkistä voisi päätellä. Olen toipumassa suhteellisen rajusta ruokamyrkytyksestä, josta kerron varmasti lisää (halusitte tai ette) myöhemmin. Mutta tänään sain jo mussutettua real American pancaken aamupalaksi ja burgerin iltapalaksi (jenkkidieetti, jossa tulokset näkyvät viikossa!) joten elämä voittaa!
Eka viikko, ja viikot, on hujahtaneet hirvittävän nopeesti ja tuntuu jo kuin oisin ollut täällä vuosia. Ei sillä että muka osaisin jo suunnistaa kampuksella, mutta asiaa on auttanut se että sain pyörän joten nyt kun joutuu hukkaan niin hukasta pääsee nopeemmin poiskin. Olen opetellut avaamaan postilaatikkoni (jossa on sellanen ärsyttävä numerosarja-pyörittelylukko jota ei saa ikinä ekalla yrityksellä auki), oppinut välttämään ruokalan lounaita, löytänyt kirjaston kahvilan, ihastunut jokaiseen proffaani (sekä miehiin että naisiin, puhtaasti platonisesti tietenkin), polttanut lisää nahkaani rannalla (josta myös keräsin ehkä miljoona simpukkaa), käynyt Taco Bellissä, nauranut niin että Dr Pepper tuli nenästä ulos, ja ikävöinyt niin että itketti.
Koulutehtävien määrä vaan kasvaa, mutta ne on paremmin hallittavissa mitä alunperin kauhistelin. Luettavaa on paljon mutta yritän opetella "collegereading"ia eli selata sivuja yrittäen löytää asian ytimen jokaisen lauseen ymmärtämisen sijaan.
Kansainvälisen journalistiikan proffani on joskus asunut Latviassa ja on selkeästi päättänyt, että Baltian meri yhdistää ja kysyy multa mielipidettä joka toiseen asiaan, kun mulla ihan selkeästi on mielipide joka toiseen asiaan, sillä mä tulen Euroopasta jossa asiat nähdään niin eri tavalla. Minut tuntien arvaatte varmaan, ettei mua yhtään haittaa julistaa täällä Suomen virallista kantaa Venäjän mediasensuurista mutta välillä tuntuu että niitä ei kiinnosta kauheesti mitä mä sanon, vaan se että mä sanon kaiken niin hassusti. Anyways, en mä valita. :)
Yks viikonloppu käytiin jo Etelä-Carolinan puolellakin, joka ei sitten poikennut yhtään pohjoisesta. Maanteitä ja maantiekauppoja. (Siis isoja kauppoja maanteiden varrella.) Viime viikonloppu maattiin rannalla ja käytiin kattomassa Tarantinon Inglourious Basterds, joka oli ihan sikahyvä! Väkivalta ei ollut yhtään niin mässäilevää mitä sillä joskus on, ja näyttelijäsuoritukset oli fantastisia. Rakastaisit tai vihaisit sitä Pittin poikaa, tässä se on niin nappiin kun voi olla.
Ja sitten ruokamyrkytykseen. Tiistaina vaihto-opiskelijoille järjestettiin Wilmingtonin kaupungin puolesta "tervetuloa tänne me ollaan kivoja ja välittäviä kaupunginisiä ja -äitejä" -tilaisuus kaupungintalolla, jossa olivat kaikki pormestarista Rotary-klubin jäseniin. Oli kivaa, hauskoja tyyppejä, hetken tunsi olevansa tärkeä ja ruoka oli hyvää. Tai niin luulin - tantantantan (jännitysmusiikki) - torstaihin saakka, kunnes jouduin juoksemaan tieteenkirjoitustunniltani kesken proffan lauseen kun silmissä sumeni. Seuraavat 24 tuntia ei tule ikinä olemaan elämäkertaelokuvassani. No okei, ei tää oo oikeestaan yhtään niin dramaattista sillä jotkut kärsii ruokamyrkytyksestä päiväkausia (niinkun mun äiti Afrikassa, älkää ikinä syökö jätskiä eksoottisissa paikoissa lapset, älkää, ja mitä hän itse tekee Seychelleillä? "Kun teki mieli!" Älkää tehkä niinkuin minä teen...) mutta uskokaa kun sanon että noi tunnit tuntui viikoilta. Eikä asiaa yhtään helpottanut se, että mulla on PARVIsänky ja vessa n. viidenkymmenen askeleen päässä. Ratkaisu? Nukuin lattialla - ja itseasiassa vaihdoin tänään huoneemme järjestystä niin että sänkyni on nyt normaalikorkeudella. Loppu hyvin kaikki hyvin.
Nyt pitäisi ehkä lukea vielä pari kappaletta (lauantai-iltana kello puol ykstoista, säälittävää? ei vaan priorisointia ja organisointia jes) ja aamulla päästä ylös suht aikasin sillä kuvaamme ekaa lyhytteostamme film production tunnille. Sunnuntai-aamuna. Tuplajes. Mutta on kivaa. :)
Täällä oli tänään n. kakskytseitsemän astetta lämmintä, ilmankosteus ehkä 85.
Toivottavasti jossain tuulee ees vähäsen.
Halei. <3
Ollaan litkitty ensimmäiset viikot ruokalan ämpäripahaa kuravettä ja tänään, Tänään viimein oli se päivä kun kannoin Mr. Coffeen (koneen nimi siis oikeasti oli tämä) hellästi sylissäni kotiin. Ja hyvää on. :) Ja kahvikin on puolet halvempaa mitä Briteissä, mikä on ihan loistava juttu.
No onhan mulla vaikka mitä muutakin kerrottavaa, kuin vain kahvikärsimykseni!
Paitsi että jos ihan rehellisiä ollaan, niin tällä hetkellä mulla ei ole yhtään niin lennokas olo kuin huutomerkistä voisi päätellä. Olen toipumassa suhteellisen rajusta ruokamyrkytyksestä, josta kerron varmasti lisää (halusitte tai ette) myöhemmin. Mutta tänään sain jo mussutettua real American pancaken aamupalaksi ja burgerin iltapalaksi (jenkkidieetti, jossa tulokset näkyvät viikossa!) joten elämä voittaa!
Eka viikko, ja viikot, on hujahtaneet hirvittävän nopeesti ja tuntuu jo kuin oisin ollut täällä vuosia. Ei sillä että muka osaisin jo suunnistaa kampuksella, mutta asiaa on auttanut se että sain pyörän joten nyt kun joutuu hukkaan niin hukasta pääsee nopeemmin poiskin. Olen opetellut avaamaan postilaatikkoni (jossa on sellanen ärsyttävä numerosarja-pyörittelylukko jota ei saa ikinä ekalla yrityksellä auki), oppinut välttämään ruokalan lounaita, löytänyt kirjaston kahvilan, ihastunut jokaiseen proffaani (sekä miehiin että naisiin, puhtaasti platonisesti tietenkin), polttanut lisää nahkaani rannalla (josta myös keräsin ehkä miljoona simpukkaa), käynyt Taco Bellissä, nauranut niin että Dr Pepper tuli nenästä ulos, ja ikävöinyt niin että itketti.
Koulutehtävien määrä vaan kasvaa, mutta ne on paremmin hallittavissa mitä alunperin kauhistelin. Luettavaa on paljon mutta yritän opetella "collegereading"ia eli selata sivuja yrittäen löytää asian ytimen jokaisen lauseen ymmärtämisen sijaan.
Kansainvälisen journalistiikan proffani on joskus asunut Latviassa ja on selkeästi päättänyt, että Baltian meri yhdistää ja kysyy multa mielipidettä joka toiseen asiaan, kun mulla ihan selkeästi on mielipide joka toiseen asiaan, sillä mä tulen Euroopasta jossa asiat nähdään niin eri tavalla. Minut tuntien arvaatte varmaan, ettei mua yhtään haittaa julistaa täällä Suomen virallista kantaa Venäjän mediasensuurista mutta välillä tuntuu että niitä ei kiinnosta kauheesti mitä mä sanon, vaan se että mä sanon kaiken niin hassusti. Anyways, en mä valita. :)
Yks viikonloppu käytiin jo Etelä-Carolinan puolellakin, joka ei sitten poikennut yhtään pohjoisesta. Maanteitä ja maantiekauppoja. (Siis isoja kauppoja maanteiden varrella.) Viime viikonloppu maattiin rannalla ja käytiin kattomassa Tarantinon Inglourious Basterds, joka oli ihan sikahyvä! Väkivalta ei ollut yhtään niin mässäilevää mitä sillä joskus on, ja näyttelijäsuoritukset oli fantastisia. Rakastaisit tai vihaisit sitä Pittin poikaa, tässä se on niin nappiin kun voi olla.
Ja sitten ruokamyrkytykseen. Tiistaina vaihto-opiskelijoille järjestettiin Wilmingtonin kaupungin puolesta "tervetuloa tänne me ollaan kivoja ja välittäviä kaupunginisiä ja -äitejä" -tilaisuus kaupungintalolla, jossa olivat kaikki pormestarista Rotary-klubin jäseniin. Oli kivaa, hauskoja tyyppejä, hetken tunsi olevansa tärkeä ja ruoka oli hyvää. Tai niin luulin - tantantantan (jännitysmusiikki) - torstaihin saakka, kunnes jouduin juoksemaan tieteenkirjoitustunniltani kesken proffan lauseen kun silmissä sumeni. Seuraavat 24 tuntia ei tule ikinä olemaan elämäkertaelokuvassani. No okei, ei tää oo oikeestaan yhtään niin dramaattista sillä jotkut kärsii ruokamyrkytyksestä päiväkausia (niinkun mun äiti Afrikassa, älkää ikinä syökö jätskiä eksoottisissa paikoissa lapset, älkää, ja mitä hän itse tekee Seychelleillä? "Kun teki mieli!" Älkää tehkä niinkuin minä teen...) mutta uskokaa kun sanon että noi tunnit tuntui viikoilta. Eikä asiaa yhtään helpottanut se, että mulla on PARVIsänky ja vessa n. viidenkymmenen askeleen päässä. Ratkaisu? Nukuin lattialla - ja itseasiassa vaihdoin tänään huoneemme järjestystä niin että sänkyni on nyt normaalikorkeudella. Loppu hyvin kaikki hyvin.
Nyt pitäisi ehkä lukea vielä pari kappaletta (lauantai-iltana kello puol ykstoista, säälittävää? ei vaan priorisointia ja organisointia jes) ja aamulla päästä ylös suht aikasin sillä kuvaamme ekaa lyhytteostamme film production tunnille. Sunnuntai-aamuna. Tuplajes. Mutta on kivaa. :)
Täällä oli tänään n. kakskytseitsemän astetta lämmintä, ilmankosteus ehkä 85.
Toivottavasti jossain tuulee ees vähäsen.
Halei. <3