UNCW
Tervetuloa University of North Carolina at Wilmington:iin.
Olen henkilökohtainen oppaasi Milla, ja haluan kertoa Sinulle kampuksestani ja ensimmäisistä päivistäni täällä, paikassa joka näyttää käytännössä elävältä jenkkicollegetelevisiosarjan kulisseilta.
(Niinsiis kai mä oon mainostanut tarpeeksi, että täällä on kuvattu sekä Dawson's Creekiä - r.i.p - että One Tree Hilliä? Ihan tosi.)
Ensimmäinen asia, joka Sinua kohtaa, on kaikkea syleilevä kuumuus. Kuumuus ei kuitenkaan ehkä ole paras sana kuvaamaan ilmastoa, joka on märkä, nihkeä, kostea, paksu, paahtava kasvihuone. Mutta se ei ole ollenkaan niin paha miltä saan sen kuulostamaan, oikeasti! (Teen sen vaan dramatiikkasyistä.) En nyt sanoisi että oon siihen ihan vielä tottunut, mutta antakaa mulle kuukausi niin ehkä oon jo kuin kala vedessä. Tai ainakin kasvattanut kidukset.
Kampus on ihan Valtava. Jonkun arvion mukaan kestää n. 25 minuuttia kävellä toisesta päästä toiseen päähän, 35 jos kävelet läpsyillä. Yliopistolta oli päässyt valitettavasti jo vuokrattavat polkupyörät loppumaan, mutta oon jo vakavissani harkinnut skeitti- tai ainakin potkulaudan hankintaa... Pääsis niinkun niin paljon helpommalla.
Rakennukset on kaikki punasta tiiltä, korkeaa valkosta pylvästä ja Valtavuutta. International House, jossa asun, näyttää vähän samanlaiselta kompleksilta jossa asuin Huittisissa (niinkun teistä on ehkä yks senkin talon nähnyt) potenssiin viis. Huoneeni on ehkä 5m x 3m, jonka jaan Hanaen, maailman söpöimmän pienen japanilaistytön kanssa. Meillä on parvisängyt, joiden alapuolella ovat pöydät ja lipasto, ihan kunnon kokoiset vaatekaapit, sekä Hanaella on minijääkaappi. Mun Activioilla on siis hyvät oltavat. Kerroksessani asuu 24 tyttöä, joiden nimistä muistan ehkä 18. Aivan ihania tyttöjä jokainen, ainakin näin aluksi. :) Suomalaisia on lisäkseni neljä, joten suomi ei ainakaan pääse ruostumaan vaikken teitä saiskaan Skypen päähän... (Huom. jos teillä on sellanen eikä mua siellä niin lisätkää, mää oon milemili!)
Toinen asia, johon ehkä saatat kiinnittää huomiota, on ruoka. Sitä on kaikkialla ja koko ajan. (Ainakin näin aluksi!) "Tuu tänne, meillon pizzaa", "liity meihin, meillon ilmasia kanansiipiä", "tuu tänne, täällon taas sitä pizzaa" ja niin edelleen. Ruokala on ihan tajuton. Erilaisia annosvaihtoehtoja on varmasti kymmenen, salaattipöytä, jälkkäripöytä (älä), viis miljoonaa limsa-automaattia, aamupalalla yheksää erilaista muroa, bageleita (musta tulee niinkun niin läski), kolmee erilaista kahvia (ja kahta erimakuista kahvimaitoa, voi hyvää päivää sentään)... Roskaruokaa löytyy paljon, mutta onneksi terveellistä samoin mitoin. Muttasiis lyhyesti todeten, täällä en varmasti tule nälkää näkemään.
Kolmas huomionarvoinen seikka, tai seikka jota et voi olla huomaamatta, ovat ihmiset. Ne hymyilevät. Ne puhuvat Sinulle, niistä on oikeasti(? tätä vielä selvittelen) siistiä että olet Suomesta ja että halusit tulla juuri tänne kun "I thought I was from far away coming from California!". Ne toivottelevat Sinulle hyvää päivänjatkoa vaikka olisivat vain nostaneet pudonneen kynäsi lattialta, ne istuvat bussissa mielummin viereesi kuin tyhjälle riville, mutta valitettavasti, valitettavasti suurinpiirtein puolet heistä ovat suoria stereotypioita niistä teinileffoista, joille hihittelit muutama vuosi sitten.
Sivusta kuunneltua:
(Seisoin jonossa, vähän kauempana oli yliopiston henkilökuntaa ohjaamassa uusia opiskelijoita paikkoihin. Edessäni seisoi kaksi tyttöä, joista toinen oli vähän ymmällään henkilökunnan nimilapuista.)
"So, like how come those people are wearing name tags?"
"I dunno. Ask them."
"Is it like, because they can't remember their names or something?"
"You mean they can't remember their own names?"
"Yeah."
"I don't think so Clarissa."
"Oh."
....
Ensimmäiset päivät on menneet ihastellessa, melkeinpä suu auki kävellessä paikoista paikkoihin. Mä olen niin turisti. Koulupsykologi kävi puhumassa meille koti-ikävästä, ja sanoi että yleensä vaihto-opiskelijat käyvät läpi neljä vaihetta tänne tultuaan: 1) Honeymoon, 2) Shock, 3) Acceptance 4) Adjustance. Mä olen niin honeymoonilla vielä että. Äiti sanoi että sulla saattaa toi kestää tonne toukokuun loppuun asti, toivon ihan samaa. :) Tähän mennessä en ole keksinyt vielä yhtään syytä mistä valittaa, vaikka vessanpöntöissä ei ole kansia ja niissä on yhä edelleen viisi litraa liikaa vettä.
Mulla oli tänään ensimmäinen luentoni, joka muistutti enemmän lukion oppituntia kuin luentoja Stirlingissä. Ensiksikin tila oli luokkahuone, jossa proffa kuljeskeli edestakaisin rivien välistä, puhuen suoraan silmiin katsoen eikä vaan kuin jollekin yleisölle. Meitä rohkaistiin kommentoimaan, kyselemään, haastamaan, sanomaan ihan mitä vain päähän pälkähtää. Kurssi tulee olemaan vaativa, sen tajusin jo nyt, mutta jollain tapaa luulen että opiskelu tulee olemaan niin erilaista kuin Skotlannissa että varmasti selviän. Perustettiin jo parin kurssikaverini kanssa study group, sillä ympäristölaki ei varmasti tule olemaan kakunpalanen...
Kylläsetästä.
Tänä iltana on virallinen syyslukukauden avaus, jossain tarjoillaan ilmasta pizzaa (tadaa), jossain on joku bändi ja jossain vaiheessa vielä jotain ilotulituksiakin.
Tervetuloa syksy, jollaista en ole koskaan ennen kokenut. (Tää nyt toisaalta pätis ihan missä vaan, kun mikään ei kuitenkaan koskaan oo ihan samanlaista. Kokeillaan uudestaan.)
Tervetuloa syksy, jolta en ollenkaan tiedä mitä odottaa. Ja sitä vasta odotankin. :)
Halei
Olen henkilökohtainen oppaasi Milla, ja haluan kertoa Sinulle kampuksestani ja ensimmäisistä päivistäni täällä, paikassa joka näyttää käytännössä elävältä jenkkicollegetelevisiosarjan kulisseilta.
(Niinsiis kai mä oon mainostanut tarpeeksi, että täällä on kuvattu sekä Dawson's Creekiä - r.i.p - että One Tree Hilliä? Ihan tosi.)
Ensimmäinen asia, joka Sinua kohtaa, on kaikkea syleilevä kuumuus. Kuumuus ei kuitenkaan ehkä ole paras sana kuvaamaan ilmastoa, joka on märkä, nihkeä, kostea, paksu, paahtava kasvihuone. Mutta se ei ole ollenkaan niin paha miltä saan sen kuulostamaan, oikeasti! (Teen sen vaan dramatiikkasyistä.) En nyt sanoisi että oon siihen ihan vielä tottunut, mutta antakaa mulle kuukausi niin ehkä oon jo kuin kala vedessä. Tai ainakin kasvattanut kidukset.
Kampus on ihan Valtava. Jonkun arvion mukaan kestää n. 25 minuuttia kävellä toisesta päästä toiseen päähän, 35 jos kävelet läpsyillä. Yliopistolta oli päässyt valitettavasti jo vuokrattavat polkupyörät loppumaan, mutta oon jo vakavissani harkinnut skeitti- tai ainakin potkulaudan hankintaa... Pääsis niinkun niin paljon helpommalla.
Rakennukset on kaikki punasta tiiltä, korkeaa valkosta pylvästä ja Valtavuutta. International House, jossa asun, näyttää vähän samanlaiselta kompleksilta jossa asuin Huittisissa (niinkun teistä on ehkä yks senkin talon nähnyt) potenssiin viis. Huoneeni on ehkä 5m x 3m, jonka jaan Hanaen, maailman söpöimmän pienen japanilaistytön kanssa. Meillä on parvisängyt, joiden alapuolella ovat pöydät ja lipasto, ihan kunnon kokoiset vaatekaapit, sekä Hanaella on minijääkaappi. Mun Activioilla on siis hyvät oltavat. Kerroksessani asuu 24 tyttöä, joiden nimistä muistan ehkä 18. Aivan ihania tyttöjä jokainen, ainakin näin aluksi. :) Suomalaisia on lisäkseni neljä, joten suomi ei ainakaan pääse ruostumaan vaikken teitä saiskaan Skypen päähän... (Huom. jos teillä on sellanen eikä mua siellä niin lisätkää, mää oon milemili!)
Toinen asia, johon ehkä saatat kiinnittää huomiota, on ruoka. Sitä on kaikkialla ja koko ajan. (Ainakin näin aluksi!) "Tuu tänne, meillon pizzaa", "liity meihin, meillon ilmasia kanansiipiä", "tuu tänne, täällon taas sitä pizzaa" ja niin edelleen. Ruokala on ihan tajuton. Erilaisia annosvaihtoehtoja on varmasti kymmenen, salaattipöytä, jälkkäripöytä (älä), viis miljoonaa limsa-automaattia, aamupalalla yheksää erilaista muroa, bageleita (musta tulee niinkun niin läski), kolmee erilaista kahvia (ja kahta erimakuista kahvimaitoa, voi hyvää päivää sentään)... Roskaruokaa löytyy paljon, mutta onneksi terveellistä samoin mitoin. Muttasiis lyhyesti todeten, täällä en varmasti tule nälkää näkemään.
Kolmas huomionarvoinen seikka, tai seikka jota et voi olla huomaamatta, ovat ihmiset. Ne hymyilevät. Ne puhuvat Sinulle, niistä on oikeasti(? tätä vielä selvittelen) siistiä että olet Suomesta ja että halusit tulla juuri tänne kun "I thought I was from far away coming from California!". Ne toivottelevat Sinulle hyvää päivänjatkoa vaikka olisivat vain nostaneet pudonneen kynäsi lattialta, ne istuvat bussissa mielummin viereesi kuin tyhjälle riville, mutta valitettavasti, valitettavasti suurinpiirtein puolet heistä ovat suoria stereotypioita niistä teinileffoista, joille hihittelit muutama vuosi sitten.
Sivusta kuunneltua:
(Seisoin jonossa, vähän kauempana oli yliopiston henkilökuntaa ohjaamassa uusia opiskelijoita paikkoihin. Edessäni seisoi kaksi tyttöä, joista toinen oli vähän ymmällään henkilökunnan nimilapuista.)
"So, like how come those people are wearing name tags?"
"I dunno. Ask them."
"Is it like, because they can't remember their names or something?"
"You mean they can't remember their own names?"
"Yeah."
"I don't think so Clarissa."
"Oh."
....
Ensimmäiset päivät on menneet ihastellessa, melkeinpä suu auki kävellessä paikoista paikkoihin. Mä olen niin turisti. Koulupsykologi kävi puhumassa meille koti-ikävästä, ja sanoi että yleensä vaihto-opiskelijat käyvät läpi neljä vaihetta tänne tultuaan: 1) Honeymoon, 2) Shock, 3) Acceptance 4) Adjustance. Mä olen niin honeymoonilla vielä että. Äiti sanoi että sulla saattaa toi kestää tonne toukokuun loppuun asti, toivon ihan samaa. :) Tähän mennessä en ole keksinyt vielä yhtään syytä mistä valittaa, vaikka vessanpöntöissä ei ole kansia ja niissä on yhä edelleen viisi litraa liikaa vettä.
Mulla oli tänään ensimmäinen luentoni, joka muistutti enemmän lukion oppituntia kuin luentoja Stirlingissä. Ensiksikin tila oli luokkahuone, jossa proffa kuljeskeli edestakaisin rivien välistä, puhuen suoraan silmiin katsoen eikä vaan kuin jollekin yleisölle. Meitä rohkaistiin kommentoimaan, kyselemään, haastamaan, sanomaan ihan mitä vain päähän pälkähtää. Kurssi tulee olemaan vaativa, sen tajusin jo nyt, mutta jollain tapaa luulen että opiskelu tulee olemaan niin erilaista kuin Skotlannissa että varmasti selviän. Perustettiin jo parin kurssikaverini kanssa study group, sillä ympäristölaki ei varmasti tule olemaan kakunpalanen...
Kylläsetästä.
Tänä iltana on virallinen syyslukukauden avaus, jossain tarjoillaan ilmasta pizzaa (tadaa), jossain on joku bändi ja jossain vaiheessa vielä jotain ilotulituksiakin.
Tervetuloa syksy, jollaista en ole koskaan ennen kokenut. (Tää nyt toisaalta pätis ihan missä vaan, kun mikään ei kuitenkaan koskaan oo ihan samanlaista. Kokeillaan uudestaan.)
Tervetuloa syksy, jolta en ollenkaan tiedä mitä odottaa. Ja sitä vasta odotankin. :)
Halei