Lähtö.
Tittidittidii.
Mä en voi käsittää että oon oikeesti tähän aikaan hereillä, ihan ilman pakkoa! Ja oon kuitenkin herännyt jo tunti sitten. Mutta uni ei enää tullut ja aattelin että ihan hyvinhän voin ruveta vaikka pakkaamaankin.
Kone lähtee tänään kymmentä yli kuus enkä mä tajua.
Tällä kertaa ei jännitä oikeestaan yhtään kun tiedän mihin oon menossa ja mua tullaan sentään vastaankin. Lennän Edinburgiin vasta ens maanantaina, tän viikon vietän vanhoja kavereita moikkaillen ja lomaillen. Entinen pomoni erehtyi viime kerralla siellä ollessani mainitsemaan että heidän uudessa talossaan (muutti yhteen työkaverini kanssa, hassua, mä en oisi kyllä lyönyt vetoa sen suhteen puolesta puoli vuotta sitten mutta hei, mistä mäkään mitään tajuan?) on oikein erikseen vierashuone että jos mä ikinä tarviin yösijaa niin sinne vaan.
Saapa viikonloppuna lunastaa lupauksensa, knjehknjehknjeh. Mulle ei saa luvata mitään mitä ei voi pitää. :)
Mitä sitä ylipäänsä voi pakata?
Mua ei huvita.
Muistan että viimeksi mulla oli mukana ihan hirveästi kamaa eikä kuitenkaan yhtään. Oon yrittänyt asennoitua niin ettei mun ihan oikeasti tarvitse raahata koko vaatekaappiani (enkä mä oikeasti tarvitse neljää isoa villakaulaliinaa vaikka ne ovatkin niin ihania ja lämpimiä ja... ehkä mä yritän vielä ahtaa) kun voin ostaa juttuja sieltäkin mutta entäs jos mä en saakaan töitä ekaan kuukauteen? Milläs sitten ostan? Kengälläni?
(mental note: lenkkarit!)
Eilisilta oli ihana kun äiti teki lihapullia (sinihomejuustolla, nam) ja iskä karkasi kokouksestaan etuajassa että ehti näkemään mua. Sitä pitäisi lähteä useammin jotta saisi saman verran huomiota.. :)
Lauantai oli vielä ihanampi kun rakas ystäväni Taija oli järjestänyt mulle yllätysläksiäiset paikallisessa irkkubaarissa. Ystäväni pyysi mua tulemaan luokseen vähän ennen kuutta että voisin auttaa sitä siivoomaan (olin siinä uskossa että hän oli pitämässä omia tupareitaan), puolijuoksin tukka putkella ja naama hikisenä kohti Taijan kämppää kun hän soitti ja pyysi tulemaan ensin Mollyyn "kun mulla ois ihan elämäntärkeetä asiaa".
(No, valehtelu ei oo ikinä ollut Taijan vahvimpia puolia. :) )
Siellä oli sitten yläkerta varattu meille ja kaikki ystäväni oli siellä (osa sellaisia joita olin viimeksi nähnyt paluujuhlissani, hassua, joku sanoikin mulle että on se hyvä että joku vielä sitoo tätä kaveriporukkaa lähtemällä ja tulemalla sopivin väliajoin) ja oli niin ihanaa.
Mä tiedän että maailmassa on viis miljardia ihmistä jotka eivät ees välttämättä omista viittä paria housuja mutta mun on ihan pakko ottaa kaikki mukaan. Entä jos rikon yhdet? Ja yhdet ovat mahdollisia töitä varten ja..
(mental note II: työkengät)
YleXältä tuli heti aamusta vanhaa Musea ja koko aamun sieltä on tullut jotain ihan hyvää.
(Lukuunottamatta vitsiä nimeltä Smak, herranjumala, onko tolla pojalla ollut ees äänenmurrosta vielä?)
Takaisin pakkaamaan ennenkun tää menee taas ihan naurettavaksi.
Tänään saatan päivittää enemmänkin.
Mä en voi käsittää että oon oikeesti tähän aikaan hereillä, ihan ilman pakkoa! Ja oon kuitenkin herännyt jo tunti sitten. Mutta uni ei enää tullut ja aattelin että ihan hyvinhän voin ruveta vaikka pakkaamaankin.
Kone lähtee tänään kymmentä yli kuus enkä mä tajua.
Tällä kertaa ei jännitä oikeestaan yhtään kun tiedän mihin oon menossa ja mua tullaan sentään vastaankin. Lennän Edinburgiin vasta ens maanantaina, tän viikon vietän vanhoja kavereita moikkaillen ja lomaillen. Entinen pomoni erehtyi viime kerralla siellä ollessani mainitsemaan että heidän uudessa talossaan (muutti yhteen työkaverini kanssa, hassua, mä en oisi kyllä lyönyt vetoa sen suhteen puolesta puoli vuotta sitten mutta hei, mistä mäkään mitään tajuan?) on oikein erikseen vierashuone että jos mä ikinä tarviin yösijaa niin sinne vaan.
Saapa viikonloppuna lunastaa lupauksensa, knjehknjehknjeh. Mulle ei saa luvata mitään mitä ei voi pitää. :)
Mitä sitä ylipäänsä voi pakata?
Mua ei huvita.
Muistan että viimeksi mulla oli mukana ihan hirveästi kamaa eikä kuitenkaan yhtään. Oon yrittänyt asennoitua niin ettei mun ihan oikeasti tarvitse raahata koko vaatekaappiani (enkä mä oikeasti tarvitse neljää isoa villakaulaliinaa vaikka ne ovatkin niin ihania ja lämpimiä ja... ehkä mä yritän vielä ahtaa) kun voin ostaa juttuja sieltäkin mutta entäs jos mä en saakaan töitä ekaan kuukauteen? Milläs sitten ostan? Kengälläni?
(mental note: lenkkarit!)
Eilisilta oli ihana kun äiti teki lihapullia (sinihomejuustolla, nam) ja iskä karkasi kokouksestaan etuajassa että ehti näkemään mua. Sitä pitäisi lähteä useammin jotta saisi saman verran huomiota.. :)
Lauantai oli vielä ihanampi kun rakas ystäväni Taija oli järjestänyt mulle yllätysläksiäiset paikallisessa irkkubaarissa. Ystäväni pyysi mua tulemaan luokseen vähän ennen kuutta että voisin auttaa sitä siivoomaan (olin siinä uskossa että hän oli pitämässä omia tupareitaan), puolijuoksin tukka putkella ja naama hikisenä kohti Taijan kämppää kun hän soitti ja pyysi tulemaan ensin Mollyyn "kun mulla ois ihan elämäntärkeetä asiaa".
(No, valehtelu ei oo ikinä ollut Taijan vahvimpia puolia. :) )
Siellä oli sitten yläkerta varattu meille ja kaikki ystäväni oli siellä (osa sellaisia joita olin viimeksi nähnyt paluujuhlissani, hassua, joku sanoikin mulle että on se hyvä että joku vielä sitoo tätä kaveriporukkaa lähtemällä ja tulemalla sopivin väliajoin) ja oli niin ihanaa.
Mä tiedän että maailmassa on viis miljardia ihmistä jotka eivät ees välttämättä omista viittä paria housuja mutta mun on ihan pakko ottaa kaikki mukaan. Entä jos rikon yhdet? Ja yhdet ovat mahdollisia töitä varten ja..
(mental note II: työkengät)
YleXältä tuli heti aamusta vanhaa Musea ja koko aamun sieltä on tullut jotain ihan hyvää.
(Lukuunottamatta vitsiä nimeltä Smak, herranjumala, onko tolla pojalla ollut ees äänenmurrosta vielä?)
Takaisin pakkaamaan ennenkun tää menee taas ihan naurettavaksi.
Tänään saatan päivittää enemmänkin.