!!!!
Mulla on nyt jostain syysta ihan hirvea maara energiaa ja taa tietokoneella istuminen tuntuu suorastaan ajan ja energian tuhlaukselta.
Mutta minkas teet kun taytyy lahettaa miljoonatuhatkakssataa tyohakemusta sinnetannetonne ja ottaa selvaa kouluihin hakemisesta ja aikatauluista ja...
Oon lahettanyt tasan yhden hakemuksen ja selvittanyt etta yhteishaku alkaa 20.3.
Oon suorastaan tyytyvainen itseeni.
Edellisen merkinnan turhautuneisuus/vasymys alkaa muuttaa muotoaan hysteriaksi maanis-depressiivisin hoystein. Tai sitten sisallani on meneillaan hirvea hormonimyllakka.
Samapa tuo. Tarkeinta on se etta tana aamuna oli kiva herata sangysta (huolimatta siita etta eilisiltana huomasimme etta vessanponttomme vuotaa ja tana aamuna salin jalkeen tyytyvaisena suihkussa lotratessani totesin putkien olevan tukossa) eika iltavuorokaan ahdista. Vaikka tiedankin tormaavani Eraaseen joka jostain syysta on ruvennut huomioimaan mua nyt enemman kuin aiemmin. Mikakohan siinakin on? Ihmiset todellakin haluavat aina sita mita eivat voi saada. Hahhahhaa. Karsi siina sitten.
Niinjoo.
Ne tyohakemukset. Niista on tulossa todella vakuuttavia ilman aan ja oon pisteita, oon yrittanyt valtella aakkosten jalkipaakirjaimia sisaltavia sanoja mutta suomen kieli on aivan liian monimutkaista siihen, niin paljon kuin sita rakastankin.
Voi kun olisi jokin suuri ilmoitustaulu johon voisin vain torkata yhden hakemuksen jonka avulla Taydellinen Tyopaikkani minut loytaisi. Dream on.
Ainiin, hotellillamme on sunnuntaina esiintymassa joku julkkiskoomikko jonka nimea en tietenkaan kuollaksenikaan muista. Taytyy ehka menna katsomaan elleivat lippujen hinnat nouse kamalasti. On siita taas kaksitoista tuntia kun viimeksi nauroin aaneen englantilaisille. (Eika kyseessa ollut edes koomikko eika vitsi.)
Ja ainiin2, jos englantilaiselta kysyy etta kuinka monta sormea hanella on kadessaan saa vastaukseksi nelja ja peukalo. Ilmeisestikaan peukkuraukka ei ole enkuille sormi. Hammentavaa.
(Ja se kuinka tama kavi ilmi on vielakin hammentavampi tarina jota en kuitenkaan jaksa ruveta merkitsemaan silla mulla on yha edelleen ne hakemukset kirjoitettavana...)
Soin askillisen supersalmiakkia ja tuli kotoinen olo. Joku hyrailee kirjastosalin toisella puolen ja ulkona sataa vetta.
Nyt ihan tosissaan.
Ne hakemukset.
Aaargh.
Mutta minkas teet kun taytyy lahettaa miljoonatuhatkakssataa tyohakemusta sinnetannetonne ja ottaa selvaa kouluihin hakemisesta ja aikatauluista ja...
Oon lahettanyt tasan yhden hakemuksen ja selvittanyt etta yhteishaku alkaa 20.3.
Oon suorastaan tyytyvainen itseeni.
Edellisen merkinnan turhautuneisuus/vasymys alkaa muuttaa muotoaan hysteriaksi maanis-depressiivisin hoystein. Tai sitten sisallani on meneillaan hirvea hormonimyllakka.
Samapa tuo. Tarkeinta on se etta tana aamuna oli kiva herata sangysta (huolimatta siita etta eilisiltana huomasimme etta vessanponttomme vuotaa ja tana aamuna salin jalkeen tyytyvaisena suihkussa lotratessani totesin putkien olevan tukossa) eika iltavuorokaan ahdista. Vaikka tiedankin tormaavani Eraaseen joka jostain syysta on ruvennut huomioimaan mua nyt enemman kuin aiemmin. Mikakohan siinakin on? Ihmiset todellakin haluavat aina sita mita eivat voi saada. Hahhahhaa. Karsi siina sitten.
Niinjoo.
Ne tyohakemukset. Niista on tulossa todella vakuuttavia ilman aan ja oon pisteita, oon yrittanyt valtella aakkosten jalkipaakirjaimia sisaltavia sanoja mutta suomen kieli on aivan liian monimutkaista siihen, niin paljon kuin sita rakastankin.
Voi kun olisi jokin suuri ilmoitustaulu johon voisin vain torkata yhden hakemuksen jonka avulla Taydellinen Tyopaikkani minut loytaisi. Dream on.
Ainiin, hotellillamme on sunnuntaina esiintymassa joku julkkiskoomikko jonka nimea en tietenkaan kuollaksenikaan muista. Taytyy ehka menna katsomaan elleivat lippujen hinnat nouse kamalasti. On siita taas kaksitoista tuntia kun viimeksi nauroin aaneen englantilaisille. (Eika kyseessa ollut edes koomikko eika vitsi.)
Ja ainiin2, jos englantilaiselta kysyy etta kuinka monta sormea hanella on kadessaan saa vastaukseksi nelja ja peukalo. Ilmeisestikaan peukkuraukka ei ole enkuille sormi. Hammentavaa.
(Ja se kuinka tama kavi ilmi on vielakin hammentavampi tarina jota en kuitenkaan jaksa ruveta merkitsemaan silla mulla on yha edelleen ne hakemukset kirjoitettavana...)
Soin askillisen supersalmiakkia ja tuli kotoinen olo. Joku hyrailee kirjastosalin toisella puolen ja ulkona sataa vetta.
Nyt ihan tosissaan.
Ne hakemukset.
Aaargh.