Jan 23, 2009 11:47
Tässä mietin että, onko mitään järkeä seurustella jos ei luota itseensä rotan pierun vertaa, eikä siihen että kumppani pitää susta juuri sellaisena kuin olet. Ihminen jonka itsetunto on selkeästi pakkasen puolella, aiheuttaa vaan harmia ympärillä olevilleen. Kuvittelee että kaikki havittelee hänen kumppaniaan, tai sitten kaataa paskaa niskaan itselleen täysin tuntemattomalle ihmiselle. On vaan ilmeisesti pakko saada olla ylidramaattinen ja pelle muiden silmissä, tietämättään.
Kukaan, siis kukaan vähänkään järkeä omistava yksilö, ei varmasti tuhlaa aikaansa ja tunteitaan susirumaan, inhottavaan, typerään ja muutenkin epäkelpoon ihmiseen. Jos aina mietit että yhyy, mikse on mun kanssa ja mitä se mussa näkee, niin mietipä välillä että mitä kumppanisi ei näe sinussa. Yllä olevat adjektiivit tulevat ehkä mieleesi, tai ainakin sen kumppanisi, kun menet taas nenä räkää tursuen itkemään hänen paitaansa vasten.
Mutta jos sinun on kerrassaan ylitsepääsemättömän hankalaa uskoa, että miehesi/naisesi rakastaa sinua juuri sellaisena kuin olet, niin tee itsellesi jotain! Laihduta, leikkaa tukka, meikkaa paremmin, pukeudu tyylikkäämmin, hanki lisää yleissivistystä, lauo hienoja vitsejä, rupea soittamaan balalaikkaa tai opettele taikatemppuja. Perkele MITÄ TAHANSA, että se nostaisi itseluottamustasi ja jättäisit syyttömät ihmisparat rauhaan vainoharhoiltasi. Mutta jos nämäkään eivät auta, niin jumaliste OLE YKSIN. Se helpottaa ainakin muiden elämää.
Ja kyllä, tämän tekstin innoitti kirjoittamaan yksi tuollainen yksilö. Mutta heitä on enemmänkin, ikävä kyllä. Siksi omistankin tämän kaikille itsetunnottomille vässyköille.