Onneksi edes lumi on valkoista.
Olen pitkästä aikaa Osaralla. Onneks täällä koulussa on kaikkii kivoi mun elämään kuuluvii tyyppei, jotka kertoo mulle kivoista valinnaisviikoista, kuten nyt tästä noitarumpukurssista. Oon värkännyt rumpua kolme päivää, tänään sain siis valmiiksi. Tuli hieno hieno hieno! Hienompi kuin uskalsin odottaakaan. Kivaa kun voi olla oikeasti tyytyväinen aikaansaannoksensa, yleensä mä oon aina niin itsekriittinen ja sen takia pettynyt kätteni töihin, enemmän tai vähemmmän... Eikä mulla ollut edes selvää kuvaa siitä, millainen siitä rummusta pitäisi tulla. Opettaja ei näyttänyt meille valmista rumpua ennen kuin tänään, jotta tekisimme niistä varmasti omanlaisemme. Ei varmaankaan yllätä ketään, kun kerron, että miun rummussa on vihreää. 3)
Mää oon lähdössä reissuun! Tässä ihan pian. En vielä paljasta minne, kun matkakumppanini ei oo vielä varannut matkaa ja voihan käydä niinkin, että lentoliput loppuu. Mutta ei nyt vaan voi. Sen verran paljastan, että toiseen maanosaan ollaan menossa. :) Mua ei siis tavoita syntymäpäivänäni kotoa, enkä pidä juhlia. Aurinkopiristystä tähän pimeuteen kyllä kaipaakin, vaikka olen voinut nyt yllättävänkin hyvin. Kaamos tuntuu ystävältä.
Paljon on tapahtunut, mutta kun monet jutut on tosiaan sellaisia, etten halua niistä hiiskua vielä. Vähän niinkuin tuo rummun vihkiminen, niin henkilökohtaista... Ja vielä puhumisen asteella. Mutta Isoista asioista on tullut puhuttua, sellaisista, joita pitää sulatella ja fiilistellä ja miettiä kaikessa rauhassa. Kyllä mää sitten kerron enemmän, kun sen aika tulee. Ja näin sanominen kuulostaa ehkä maailman tylsimmältä mutta voi voi.
Mää tein muuten klassisen pikkujoulumokan: sammuin firman pikkujouluissa. :D Onneks kyseessä oli lämminhenkisen Gopalin pikkujuulit, mutta noh, vähän meinaa hävettää silti. Tequila on yleensä ollut mulle armollinen, muttei tällä kertaa. Oli vähintäänkin hölmö olo heräillä sieltä Veturihalleilta aamukuuden aikoihin, kun joku hajatyyppi ravistelee hereille. Nomut oli kivaakin, discomeininki ja semmosii muutamii tanssivirtuoosei niin fiiliksissään että wou.
Oon tutustunut Om-joogakouluun, iltajoogaan ja groove joogaan. Oon tykännyt molemmista. Minusta eri joogan "lajit", koulukunnat, miksi nyt haluaakin nimittää, ovat nimenomaan rikkaus. Kaikki ovat oikeassa, en tajua minkään muotoista kuppikuntameininkiä tässä(kään) asiassa. Groove joogassa on ollut ihanaa, kun on saanut hötkyä ja heilua asanoissa ja niin, taustalla on tietysti musiikkia.
Viime lauantaina oli myös mun aikani luontaishoitojen vetäjänä astua esiin. Tyttöjen tuvalla vedin semmoset aika simppelit luontaishoidot äiti-tytär-hemmottelupäivässä, kasvonaamio ja hierontaa. Jännitti ihan hirveesti siinä just ennen kuin piti alkaa töihin ja tuntui, että sydän tulee rinnasta ulos eikä henki kulje. Ja musta tuntui kauhealta sähellykseltä ainakin sen ekan ryhmän kanssa, mutta tuntui ne tykkäävään. Yksikin äiti kehui, miten onnistuin luomaan sinne niin kiireettömän tunnelman. Itselläni oli kyllä melkeinpä päinvastainen fiilis siitä hoitotilanteesta, kun oli omat sählinkinsä, mutta ilmaisesti se oli lähinnä vaan omassa päässäni. Ja tuli tosi hyvä mieli kun osas ja sai tehdä semmosta hommaa, mitä toivottavasti tulee tulevaisuudessa tekemään yhä vaan enemmän.
Osaran tietokoneluokan hysteerinen teinihelvetti tuntuu (KUULUU) olevan pääsemässä irti. Pakenen vuorille so looooooooonnggggg.
Mää oon lähdössä reissuun! Tässä ihan pian. En vielä paljasta minne, kun matkakumppanini ei oo vielä varannut matkaa ja voihan käydä niinkin, että lentoliput loppuu. Mutta ei nyt vaan voi. Sen verran paljastan, että toiseen maanosaan ollaan menossa. :) Mua ei siis tavoita syntymäpäivänäni kotoa, enkä pidä juhlia. Aurinkopiristystä tähän pimeuteen kyllä kaipaakin, vaikka olen voinut nyt yllättävänkin hyvin. Kaamos tuntuu ystävältä.
Paljon on tapahtunut, mutta kun monet jutut on tosiaan sellaisia, etten halua niistä hiiskua vielä. Vähän niinkuin tuo rummun vihkiminen, niin henkilökohtaista... Ja vielä puhumisen asteella. Mutta Isoista asioista on tullut puhuttua, sellaisista, joita pitää sulatella ja fiilistellä ja miettiä kaikessa rauhassa. Kyllä mää sitten kerron enemmän, kun sen aika tulee. Ja näin sanominen kuulostaa ehkä maailman tylsimmältä mutta voi voi.
Mää tein muuten klassisen pikkujoulumokan: sammuin firman pikkujouluissa. :D Onneks kyseessä oli lämminhenkisen Gopalin pikkujuulit, mutta noh, vähän meinaa hävettää silti. Tequila on yleensä ollut mulle armollinen, muttei tällä kertaa. Oli vähintäänkin hölmö olo heräillä sieltä Veturihalleilta aamukuuden aikoihin, kun joku hajatyyppi ravistelee hereille. Nomut oli kivaakin, discomeininki ja semmosii muutamii tanssivirtuoosei niin fiiliksissään että wou.
Oon tutustunut Om-joogakouluun, iltajoogaan ja groove joogaan. Oon tykännyt molemmista. Minusta eri joogan "lajit", koulukunnat, miksi nyt haluaakin nimittää, ovat nimenomaan rikkaus. Kaikki ovat oikeassa, en tajua minkään muotoista kuppikuntameininkiä tässä(kään) asiassa. Groove joogassa on ollut ihanaa, kun on saanut hötkyä ja heilua asanoissa ja niin, taustalla on tietysti musiikkia.
Viime lauantaina oli myös mun aikani luontaishoitojen vetäjänä astua esiin. Tyttöjen tuvalla vedin semmoset aika simppelit luontaishoidot äiti-tytär-hemmottelupäivässä, kasvonaamio ja hierontaa. Jännitti ihan hirveesti siinä just ennen kuin piti alkaa töihin ja tuntui, että sydän tulee rinnasta ulos eikä henki kulje. Ja musta tuntui kauhealta sähellykseltä ainakin sen ekan ryhmän kanssa, mutta tuntui ne tykkäävään. Yksikin äiti kehui, miten onnistuin luomaan sinne niin kiireettömän tunnelman. Itselläni oli kyllä melkeinpä päinvastainen fiilis siitä hoitotilanteesta, kun oli omat sählinkinsä, mutta ilmaisesti se oli lähinnä vaan omassa päässäni. Ja tuli tosi hyvä mieli kun osas ja sai tehdä semmosta hommaa, mitä toivottavasti tulee tulevaisuudessa tekemään yhä vaan enemmän.
Osaran tietokoneluokan hysteerinen teinihelvetti tuntuu (KUULUU) olevan pääsemässä irti. Pakenen vuorille so looooooooonnggggg.