"This is paradise.."
Keräsin tammenlehtiä ja tuntui kuin olisin jälleen 5-vuotias kiharapäinen tyttönen, jolla ei ole huolta huomisesta. Kaunis kaupunki tämä Hämeenlinna, puistot luovat eläväisyyttä elämättömyyden keskelle. Olen koululainen, ekaluokkalainen - reppuselkäinen saparopää. Uusia kasvoja, tuntemattomia kadunkulmia ja hassuja mielitekoja.
Sanottiin ettei kannata jumiutua eilisiin, näivettyä latvastaan, jäädä kehtoonsa makaamaan. Haluan pysyä juurillani, mutta mennä kauas ja palata kevein askelin alkulähteille.
"Hur det rullar?" kysytään. Pelataan miljardeja biljardeja, voitetaan ja kätellään. Ollaan koskettamatta ihmisyyteen, tilataan toinen tuoppi edellisen vaahtoihin. Tanssitaan kissanpolkkaa ja syljetään lattioille. Ihminen hurraaa, noitalinna buuaa!
Joku on olohuoneessa, kuuluu katkeamatonta kuorsausta. Onko se virtahepo, pelon ja häpeän synnyttäjä? Jotkut ajattelevat ja analysoivat mennyttä, näkevät tulevaisuudessa voitonjuhlia ja läsnäoloa. Olisin tietäjä jos saisin valita. Tai sitten vain ihan minä itse omassa hassuudessani ja tyhmyydessäni. Tietäjä, minäkö?
Minulla on aina ikävä jonnekin, kaipuu johonkin. Tampere tuntuu kaukaisuudessa häämöttävältä kodilta, silti voin olla kotonani, nukkua, missä vain. Jos vain mieleni taipuu ja altistuu elämälle. Tahtoisin harrastaa jotain hyppelyjuttua. Kävin katsomassa Capoeira-harjoituksia ja minut valtasi hyvä mieli, iloisuus. Tuntuu kuin olisin lähiaikoina tavannut välittömämpiä ihmisiä kuin pitkiin aikoihin tai sitten silmäni ovat avautuneet entisestään. Harhoja ja pettymyksiä, iloja ja arvoituksia.
Niimpä loppuu tarina tää, untenmaille halajaa.
Sanottiin ettei kannata jumiutua eilisiin, näivettyä latvastaan, jäädä kehtoonsa makaamaan. Haluan pysyä juurillani, mutta mennä kauas ja palata kevein askelin alkulähteille.
"Hur det rullar?" kysytään. Pelataan miljardeja biljardeja, voitetaan ja kätellään. Ollaan koskettamatta ihmisyyteen, tilataan toinen tuoppi edellisen vaahtoihin. Tanssitaan kissanpolkkaa ja syljetään lattioille. Ihminen hurraaa, noitalinna buuaa!
Joku on olohuoneessa, kuuluu katkeamatonta kuorsausta. Onko se virtahepo, pelon ja häpeän synnyttäjä? Jotkut ajattelevat ja analysoivat mennyttä, näkevät tulevaisuudessa voitonjuhlia ja läsnäoloa. Olisin tietäjä jos saisin valita. Tai sitten vain ihan minä itse omassa hassuudessani ja tyhmyydessäni. Tietäjä, minäkö?
Minulla on aina ikävä jonnekin, kaipuu johonkin. Tampere tuntuu kaukaisuudessa häämöttävältä kodilta, silti voin olla kotonani, nukkua, missä vain. Jos vain mieleni taipuu ja altistuu elämälle. Tahtoisin harrastaa jotain hyppelyjuttua. Kävin katsomassa Capoeira-harjoituksia ja minut valtasi hyvä mieli, iloisuus. Tuntuu kuin olisin lähiaikoina tavannut välittömämpiä ihmisiä kuin pitkiin aikoihin tai sitten silmäni ovat avautuneet entisestään. Harhoja ja pettymyksiä, iloja ja arvoituksia.
Niimpä loppuu tarina tää, untenmaille halajaa.