Tieto tuo tuskaa
Tää maailma masentaa mua. Niin paljon pahoja asioita ja ikäviä ihmisiä, mä vaan lamaannun. Välillä sitä tahtoisi vain olla autuaan tyhmä. Kuvitella että liha vaan ilmestyy kaupan hyllyille, lääkeyhtiöt haluu oikeesti parantaa ihmisiä, keräysten tuotto menee niiden kohteelle, ihmiset haluu oikeesti sisimmässään hyvää toisille, ja rasistit ja homofoobikot vaan tajuu jos niille selittää oikein loogisesti et miksei tarvi vihata.
Välillä mietin et olisko helppoo olla sellanen joka ei vaan ajattele juuri muuta kuin Big Brotheria, Kim Kardashianin vaatevalintoja, Snookin kilojen karistusta tai linnan juhlien pukuloistoa. Uutissivujen klikattujen linkkien joukossa olisi "Ohhoh, uskoisitko että tämä julkkis oli nuorena ruma!" "Jaiks, nyt vilkkuu liikaa Rihanna!" "Hups! Catherinen nolo tyylimoka" eikä "Mies hakkasi vaimonsa ja sai 10 euron sakot" "Raiskaajan asianajaja: "Se oli tytön omaa syytä". Kaikki olis niin yksinkertaista. Mutta sitten mulla ei olisi ympärilläni niin upeita ihmisiä kun nyt; sellaisia jotka ovat myös järkeviä. Mutta... mä en myöskään kokisi tätä painavaa olemassaolon ja ihmisyyden tuskaa. On niin turha lukiofilosofiolo (enkä edes oo käynyt lukiota), vielä kauhee kaamosmasennus tähän päälle ni oon vaan niin kliseinen "kärsivä taiteilija". Vaikka taidekaan ei onnistu missään muodossa. Haluun vaan luovuttaa. Kuuletteko, luovuttaa luovuttaa luovuttaa.
Chuck Palahniuk kirjoitti tyhmyyden helppoudesta novellin, minusta se oli aika hyvä. "The way to happiness is simple. All you have to do is push a button."
Välillä mietin et olisko helppoo olla sellanen joka ei vaan ajattele juuri muuta kuin Big Brotheria, Kim Kardashianin vaatevalintoja, Snookin kilojen karistusta tai linnan juhlien pukuloistoa. Uutissivujen klikattujen linkkien joukossa olisi "Ohhoh, uskoisitko että tämä julkkis oli nuorena ruma!" "Jaiks, nyt vilkkuu liikaa Rihanna!" "Hups! Catherinen nolo tyylimoka" eikä "Mies hakkasi vaimonsa ja sai 10 euron sakot" "Raiskaajan asianajaja: "Se oli tytön omaa syytä". Kaikki olis niin yksinkertaista. Mutta sitten mulla ei olisi ympärilläni niin upeita ihmisiä kun nyt; sellaisia jotka ovat myös järkeviä. Mutta... mä en myöskään kokisi tätä painavaa olemassaolon ja ihmisyyden tuskaa. On niin turha lukiofilosofiolo (enkä edes oo käynyt lukiota), vielä kauhee kaamosmasennus tähän päälle ni oon vaan niin kliseinen "kärsivä taiteilija". Vaikka taidekaan ei onnistu missään muodossa. Haluun vaan luovuttaa. Kuuletteko, luovuttaa luovuttaa luovuttaa.
Chuck Palahniuk kirjoitti tyhmyyden helppoudesta novellin, minusta se oli aika hyvä. "The way to happiness is simple. All you have to do is push a button."