Mulla on joku myöhäinen industrial-EBM-vaihe iskenyt. Yhtäkkiä, out of the blue, kuuntelen Combichristia ja oon taas silleen "miksei kukaan oo ottanut mua kurkusta kiinni, pakottanut kuuntelemaan ja sanonut, että sä tuut tykkäämään tästä". Astelen muutenkin varovaisen uteliaana tällä näennäisesti uudella maastolla. Vähän kuin olisi löytänyt omalta takapihaltaan salaisen oven, joka on ollut siinä aina.
Ehkä mä oon ennen kuunnellut tällaista musiikkia liian hiljaisella. Oletusarvoisesti tätä pitää kuunnella kovaa, sillä lailla että pää ja sydän täyttyy surinasta ja jurmutuksesta ja tylystä tykityksestä, ja tekee mieli alkaa marssia.
Click to view
Eilen luin Punaisen Lohikäärmeen loppuun ja nyt haluan nähdä sen leffan. (Joo en oo nähnyt sitä. Oon kaikessa aina tällainen myöhäinen lintu joka ei nappaa matoa.) Menin aikaisin sänkyyn, mutta lukaisinkin koko lohikäärmeen loppuun, ja sen jälkeen olin sellaisissa adrenaliinipöllyissä, että nukkumisesta ei tullut mitään. Valvoin kolmeen ihkutellen Hannibal Lecteriä kunnes viimein väsymys otti voiton.
Kun kannettavat kasettisoittimet tuli, mulla oli mankka. Kun kannettavat CD-soittimet tuli, hankin kasettisoittimen. Kun mp3-soittimet tuli, hankin kannettavan CD-soittimen. Kun ipodit ja ipadit sun muut i-jutut tuli, hankin mp3-soittimen. Mä oon koko ajan niin jäljessä. Suurin syy tähän on vain yksinkertaisesti raha ja että olen saanut kaikki nuo soittimet joko ilmaiseksi tai halvalla kaverilta, niiden hankittua uuden vempeleen. Odotan että tulee joku mega-musiikkisiru aivoihin, jolloin i-juttujen hinta romahtaa ja voin saada sellaisen ilmaiseksi kaverilta. Heh.