Lifestyle-blogien kerronnallisista eroista

[merry_chan]

Lifestyle-blogit. Nuo turhamaisuuden huipentumat, nuo kateellisten anonyymien haukkujen kohteet.
Nykyään on enemmänkin sääntö kuin poikkeus, että netissä luodaan itsestään muiden nähtäväksi blogien, valokuvien ja kirjoitusten avulla herkullinen, kadehdittava illuusio. Kaikki mitä mä teen, on tosi jännää. Tapaan hienoja ihmisiä. Mun hyvä ystävä se ja

Comments

[rankasade]

Ah tää kyllä kiteyttää kaiken olennaisen! Sillä on kyllä väliä miten asiat ilmaisee.

Mietin vain että onkohan noissa blogeissa kyse pelkästään fancy lifen esittämisestä vai ajatteleeko ne arkensa _oikeasti_ jotenkin supererikoiseksi. Koska sinänsä ois kyllä kiva osata iteki suhtautua omaan elämäänsä niin, että jokainen tapahtuma ja ruokailu ja ostos ja vaatekappale ois Uskomatonta Luksusta ja Erikoisinta Ikinä. Näkis kaikessa ne positiiviset ja hienot puolet. Joskaan ei niitä tarvis mainostaa sit ehkä koko kansalle kuitenkaan...

[noniin]

Tuli just samantyylist mieleen, et jos joku osaa nähdä asiat vaan jatkuvasti innostavina, jänninä ja siisteinä, niin sehän on vaan ihan vitun siisti taito. Mutku sit toisaalta noita blogeja lukiessa on tullut välillä mieleen, et ei noi tyypit tunnu niin vakuuttavilta, ettäkö ne oikeesti uskoisivat omiin hehkutuksiinsa. Ku sitku taas itelleen valheellisen tuntuinen hehkuttaminen saa aikaan usein epäilyksiä yhtään minkään ihanan olemassaolosta.

[merry_chan]

Olis kyllä upea taito nähdä kaikki tosi upeana ja hienona. Mut just se että noi vaan valehtelee kaikille ja itselleen. Ja sit et kuinka suuri osa tostakin kaikesta mitä ne tekee on tehty vain sen takia että se pönkittää jonkinlaista imagoa tai että siitä pääsee kertomaan blogiinsa?

[merry_chan]

Joo ja niinhän se menee että aina jos kritisoi noita niin "on vaan kateellisia". No oon mä kateellinen että niillä on mahdollisuus tollaiseen :D Mutta en mä haluaisi sellaista elämää itselleni.

[distantsamantha]

Tiedätkö, niin huono päivä tänään kuin onkin, nauroin joillekin noille kohdille niiden uskomattoman oivaltavuuden takia! Olen miettinyt tätä samaa niin kovin usein.

Minä (ja sinä) kun vielä olemme vähän sillä alalla että pintoliito kantaa paremmin, ja koituu myös nopeasti kohtaloksi. En pystyisi vetämään tuollaista maskia naamalleni, mutta ne jotka vetää -- tuntuu että joskus ne menestyy paljon paremmin. Muistinkin juuri että kirjoitin tästä journaliini pari päivää sitten: "Selailen sellaisten taiteilijatyttöjen ja taiteilijapoikien blogeja jotka ei edes oikeasti vetoa muhun millään lailla mutta pääni uskottelee mulle ettei musta ikinä voi tulla edes niiden vertaista."

En ikinä myisi itseäni tuolle, mutta joskus kyllä vituttaa.

[merry_chan]

Tuo kursivoitu on erittäin hyvin tiivistetty juuri siitä miltä musta tuntuu lukiessani noita blogeja....