Will I ever ever reach the floor?
Aaaaaa mä sulan, kuolen, jäädyn ja sulan uudestaan ja saan kylmiä väreitä ja kananlihoja ja sisälmykset poreilevat. Tykkään näistä musiikkiorgasmeista. Tahdon leijua.
Eih. Perkele. Tää ei nyt onnistu. Fever Rayn kunniaksi mun pitäisi kirjoittaa jonkinlainen mystinen merkintä jossa olisi peuroja, kalloja ja mäntyjä. Revontulia ja shamaaneja ja noitarumpuja. Mutta ei nyt kykene. Milloinpa sitä kykenisikään.
On ollut tosi hyvä päivä. Kerron sitten siitä kun ei näköjään mikään muu onnistu. Koko aamupäivän siivosin maanisesti. Sitten katsoin Alpon kanssa Futuraman itkettävän koirajakson. ;___________; Nyt pelkästään tää kuva itkettää mua niin. Se on kyllä tosi sydäntäsärkevä jakso...
Illemmalla Joni, Ansku ja Valtteri tuli tänne. Valtteri on siis Anskun poikaystävä. Näin tämän ensimmäistä kertaa. Vissiin kaikki oli vähän jännittänyt tätä näkemistä; Joni, Valtteri, Alpo ja minä :D Luulen, että Anskuakin vähän jännitti. Ne oli käynyt syömässä jotain paskaa, ja Anskua se harmitti.
No nyt mua jäi vähän harmittamaan, että johdin lukijoitani noin harhaan. Siis, jotain pahaa ruokaa Virgin oilissa! Ei mitään oikeaa paskaa, höh pöh. Luulitte vain.
Joni joutui lähtemään harmillisen aikaisin, mutta Jonin lähtemisen jälkeen päädyimme pelaamaan Muuttuvaa Labyrinttia. Alpo on voittanut jo kahdesti kolmesta ottelusta, mrr! Se kieroileva munapää. Oli mukavaa viettää aikaa ja olla iloisia ja Nadia sai paljon huomiota kaikilta, ja sitten katsottiin Walking Deadia. Minä ja Alpo oltiin jo se nähty, mutta Ansku ja Valtteri ei ollut. Ansku onneksi tykkäsi muuten joululahjastaan, ai ja voi luoja miten epäkronologisesti kirjoitan. Pakko vain kirjoittaa jotenkin juttuja ylös, ettei nämä hyvät hetket vain painu unholaan.
Oon kyllä tosi huono kirjoittamaan siitä kun menee hyvin. Ja nykyään muutenkin tunteista on vaikea kirjoittaa. Usein merkinnät menee sellaisiksi "sitten sitä, sitten tätä, sitten mentiin sinne". Vaikeaa.
No kyllä se siitä. Kyllä mä vielä osaan kirjoittaa jotenkuten. Kirjoittaisinpa silti enemmän.
More, give me more, give me more.
Oikeasti, tämän kappaleen voin haistaa ja maistaa ja tunnustella sitä. Ja se tunnustelee mua.
Tuskin kukaan katselee youtubevideoita, joita linkitän, mutta ihan siltä varalta että joku vahingossa tekisikin niin:
Eih. Perkele. Tää ei nyt onnistu. Fever Rayn kunniaksi mun pitäisi kirjoittaa jonkinlainen mystinen merkintä jossa olisi peuroja, kalloja ja mäntyjä. Revontulia ja shamaaneja ja noitarumpuja. Mutta ei nyt kykene. Milloinpa sitä kykenisikään.
On ollut tosi hyvä päivä. Kerron sitten siitä kun ei näköjään mikään muu onnistu. Koko aamupäivän siivosin maanisesti. Sitten katsoin Alpon kanssa Futuraman itkettävän koirajakson. ;___________; Nyt pelkästään tää kuva itkettää mua niin. Se on kyllä tosi sydäntäsärkevä jakso...
Illemmalla Joni, Ansku ja Valtteri tuli tänne. Valtteri on siis Anskun poikaystävä. Näin tämän ensimmäistä kertaa. Vissiin kaikki oli vähän jännittänyt tätä näkemistä; Joni, Valtteri, Alpo ja minä :D Luulen, että Anskuakin vähän jännitti. Ne oli käynyt syömässä jotain paskaa, ja Anskua se harmitti.
No nyt mua jäi vähän harmittamaan, että johdin lukijoitani noin harhaan. Siis, jotain pahaa ruokaa Virgin oilissa! Ei mitään oikeaa paskaa, höh pöh. Luulitte vain.
Joni joutui lähtemään harmillisen aikaisin, mutta Jonin lähtemisen jälkeen päädyimme pelaamaan Muuttuvaa Labyrinttia. Alpo on voittanut jo kahdesti kolmesta ottelusta, mrr! Se kieroileva munapää. Oli mukavaa viettää aikaa ja olla iloisia ja Nadia sai paljon huomiota kaikilta, ja sitten katsottiin Walking Deadia. Minä ja Alpo oltiin jo se nähty, mutta Ansku ja Valtteri ei ollut. Ansku onneksi tykkäsi muuten joululahjastaan, ai ja voi luoja miten epäkronologisesti kirjoitan. Pakko vain kirjoittaa jotenkin juttuja ylös, ettei nämä hyvät hetket vain painu unholaan.
Oon kyllä tosi huono kirjoittamaan siitä kun menee hyvin. Ja nykyään muutenkin tunteista on vaikea kirjoittaa. Usein merkinnät menee sellaisiksi "sitten sitä, sitten tätä, sitten mentiin sinne". Vaikeaa.
No kyllä se siitä. Kyllä mä vielä osaan kirjoittaa jotenkuten. Kirjoittaisinpa silti enemmän.
More, give me more, give me more.
Oikeasti, tämän kappaleen voin haistaa ja maistaa ja tunnustella sitä. Ja se tunnustelee mua.
Tuskin kukaan katselee youtubevideoita, joita linkitän, mutta ihan siltä varalta että joku vahingossa tekisikin niin:
Click to view