(no subject)

Nov 24, 2010 12:45

Lumisade hiljentää kaiken. Hiljentää ja pehmentää. Mitä osuvinta kuunnella Gorillazin "Last living souls"ia aamuseitsemältä kulkiessa lumen tukahduttavassa pumpulissa, kun ihmisiä ei ole ja on pimeää ja voisi vain upota hankeen.

Joka aamu käyn sen saman taistelun itseni kanssa. Lähteäkö töihin vai jäädä. Olen voimistunut, sillä nykyään lähden. En halua olla heikko. Haluan olla vahva ja selvitä ja olla itkemättä. Viimeisimmässä en kyllä ole onnistunut, aloin itkemään vahingossa kun täällä kaksi työkaveria tappeli keskenään jostain, minkä minä olin tehnyt väärin. Inhoan sellaisia tilanteita niin. Ensin olin tosi coolina, sitten se vain jatkui ja jatkui ja olin siltikin coolina, sitten se tappelu vain yltyi ja purskahdin itkuun. Nyt mua ärsyttää niin paljon, että menin tekemään sen, koska nyt mua pidetään ihan heikkona ja mun ympärillä suunnilleen hyssytellään. Olisin niin halunnut pärjätä tuon koetuksen yli vetistelemättä.

Katsottiin Alpon kanssa Walking Deadin 4 ensimmäistä jaksoa. Ne on alunperin sarjakuvia, mutta en ole päässyt lukemaan niitä. Olen kyllä kovasti halunnut. Sarja saa nyt sitten kelvata, se on mitä mainioin.

Mietin edelleen lopputyötä. Eikä mulla ole paljoa sen enempää ideoita kuin kuukausi sitten. En mä tiedä enkä osaa! En ole tarpeeksi hyvä mihinkään, haluan osata enemmän ja paremmin ja tietää kaiken ja kaiken ja kaiken.

Mun piti soittaa tänään kahteen paikkaan, mutta unohdin soittaa molempiin. Olisihan se ihan hyvä saada soitettua, koska siinä on kyse mun toimeentulotuista. Raha on tiukoilla. Olen niin väsynyt.

väsymys, vitutus, musiikki, häpeä, lopputyö, talvi, perfektionismi

Previous post Next post
Up