Tytär teurastajan
Tänään maalailin jälleen. Skumppa auttaa mua aina tarttumaan pensseliin. Olen hieman humalassa. Mua harmittaa, että nyt pitäisi mennä nukkumaan, kun on sellainen sumuisan inspiroitunut olo. Harmittaa myös, etten tajunnut ottaa työni kaikista vaiheista kuvia, mutta mulla on kahdesta vaiheesta kuvat: Tussattu työ, ja valmis lopullinen työ. Pistän tähän molemmista kuvat. Välineinä siis lyijäri, peitevärit, 005, 03 ja 07-paksuiset tussit ja promarker-tussit.
Yleensä pelkään pyytää tätä, mutta nyt tuntuu siltä että kaipaan tätä; kritiikki, rakentava sellainen, on sallittua. Haluan kehittyä, olla parempi ja parempi ja aina vaan parempi. (Tietysti kehutkin kelpaavat ;)) Itse varmaan haluaisin tuota tummanharmaata ellipsin ympärillä olevaa taustaa tasaisemmaksi, kun siinä näkyy nuo pensselinjäljet. Mutta sen voin sanoa että pitkään aikaan en ole piirtänyt/maalannut mitään mihin olen näin tyytyväinen.
Oon kuunnellut hyvää musiikkia koko illan, tein itselleni 1990-2000- soittolistan spotifyyn. Huomenna sitten väsyttää taas. Nadia on ollut jotenkin masentunut koko päivän. Pelottaa, että sillä alkaa varmaan pian juoksut. Mä en osaa juoksuja! En tiedä mitä pitää tehdä ja jotenkin se ajatus vaan pelottaa mua valtavasti. En jotenkin tiedä mitä mun pitäis tehdä. Vaikka silti tiedän kyllä kaiken oleellisen. Se on vain jotenkin pelottava ajatus, mun pikku possunpoikasesta tuleekin aikuinen emäsika.
Yleensä pelkään pyytää tätä, mutta nyt tuntuu siltä että kaipaan tätä; kritiikki, rakentava sellainen, on sallittua. Haluan kehittyä, olla parempi ja parempi ja aina vaan parempi. (Tietysti kehutkin kelpaavat ;)) Itse varmaan haluaisin tuota tummanharmaata ellipsin ympärillä olevaa taustaa tasaisemmaksi, kun siinä näkyy nuo pensselinjäljet. Mutta sen voin sanoa että pitkään aikaan en ole piirtänyt/maalannut mitään mihin olen näin tyytyväinen.
Oon kuunnellut hyvää musiikkia koko illan, tein itselleni 1990-2000- soittolistan spotifyyn. Huomenna sitten väsyttää taas. Nadia on ollut jotenkin masentunut koko päivän. Pelottaa, että sillä alkaa varmaan pian juoksut. Mä en osaa juoksuja! En tiedä mitä pitää tehdä ja jotenkin se ajatus vaan pelottaa mua valtavasti. En jotenkin tiedä mitä mun pitäis tehdä. Vaikka silti tiedän kyllä kaiken oleellisen. Se on vain jotenkin pelottava ajatus, mun pikku possunpoikasesta tuleekin aikuinen emäsika.