Epätoivo
Miten joku voi olettaa, että saan silmätipat laitettua tolle koiralle 6 kertaa päivässä, viikon ajan?!
Käytiin Nadian kanssa eläinlääkärissä, jossa bongattiin silmätulehdus. Lääkäri määräsi koiralle silmätippoja, jota pitäisi laittaa silmään 6 KERTAA PÄIVÄSSÄ 7 päivän ajan.
No, arvatahan sen saattaa, mihin tää on mennyt. Tänään ollaan laitettu 3 kertaa tippoja, ja joka kerta on ollut vaan pahempi. 2 vikaa kertaa on päättynyt siihen, että molemmat ulisee ja itkee, omistaja ja koira. Pelkään saavani jonkun vihaisen lapun pian postiluukusta että lopeta sen koirasi rääkkääminen, joltain ihanalta naapurilta joka ei tiedä tilannetta.
On kokeiltu herkkujen kanssa, mutta Nadia ei syö niitä kun on niin kauhuissaan jo kun näkeekin tippapullon. On kokeiltu selällään, kyljellään, peittoon käärittynä, mahallaan ja vaikka mitä. Alpokin on pitelemässä kiinni mutta Nadia vaan rimpuilee ja kirkuu.
En oo päästänyt sitä pois vaikka rimpuileekin, että on hoidettu aina homma itkien loppuun, loppuvaiheessa käsikin jo tärisee niin että monet tipat on mennyt silmän ohi poskille. Itkettää ihan sairaasti, ei tee mieli edes katsoa tuohon koiraan kun oon niin kiukkunen sille, ekan kerran meiän yhteiselon aikana se oikeasti puri mua, kun laitoin niitä tippoja.
Aluksi yritän aina olla itsevarma ja määrätietoinen, mutta se ropisee pois kun joutuu minuuttikaupalla tappelemaan purevaa, rimpuilevaa ja kirkuvaa koiraa vastaan. En tiedä tajuaako se edes sitä, että sitten kun tippa on silmässä niin se pääsee pois, ehkä se ei vaan osaa yhdistää sitä. Toivoisin niin että osaisin vaan jotenkin selittää tuolle koiralle että mitä vähemmän se rimpuilee sitä helpompaa se on meille molemmille... En tiedä miten pystyn jatkamaan tätä 7 päivän ajan.
Oisko kellään mitään neuvoja mitä tän tilanteen kanssa nyt vois tehä. Tässähän tulee hulluksi ja naapurisopukin varmaan menee ja pelkään et koirakin alkaa vaan vihaamaan mua eikä suostu tulemaan enää syliin ku sit pidetäänki väkisin ja laitetaan pelottavia tippoja. Nyt se kyl on jo ku ei ois mitään tapahtunut, mua vaan ahdistaa niin paljon et ei tee edes mieli nähdä koko koiraa just nyt.
Niin ja vaikka koiran käytös harmittaakin mua, niin yritän olla näyttämättä sitä, yritän puhella rohkaisevasti ja kehua tipan laittamisen jälkeen, enkä huuda tai toru sitä (paitsi sillon kun puree). Enkä todellakaan lyö. Olen yrittänyt pedata tuosta tippojenlaittamisesta rauhallisen, eipelottavan hetken, mutta ei Nadia sitä tajua.
Eilen eläinlääkärissä Nadialta otettiin myös ultraääni, ettei ole kohtutulehdusta, ja se kirkui sielläkin samalla tavalla. En kestä jos tosta koirasta tulee kirkuja. Aina, kun jotain epämiellyttävää tapahtuu, alkaisi kirkuminen. Eikä siinä ultraäänessä ollut edes mitään kivuliasta! Geeliä mahaan ja sitä hierotaan sellasella pötköllä. Voi kauheaa, uli uli. No, mä näytän varmaan samalta hammaslääkärissä. Monta ihmistä pitämässä kiinni ja kauhee huuto.
Se kirkuminen on vielä niin sydäntäsärkevää. Vaikka ite tietää, ettei koiraa satuta, niin se tuntuu siltä että on tekemässä jotain tosi pahaa sille, kun se huutaa kuin henkihieverissä. Mua oikeesti pelottaa et naapurit tekee vääriä johtopäätöksiä. Ja Alpo on poissa huomenna, miten hemmetissä mä saan yksin tolle koiralle ne tipat? Aargh. Moni vois tässä vaiheessa ihmetellä että miten en saa pikkuista koiraa pidettyä paikallani mutta oikeasti, se on yllättävän VAIKEAA. Ei sitä voi vaan puristaa kaikilla voimillaan, ja se rimpuilee tosi paljon ja raapii naamaa ja puree ja silleen.
Ei helvetti.
Käytiin Nadian kanssa eläinlääkärissä, jossa bongattiin silmätulehdus. Lääkäri määräsi koiralle silmätippoja, jota pitäisi laittaa silmään 6 KERTAA PÄIVÄSSÄ 7 päivän ajan.
No, arvatahan sen saattaa, mihin tää on mennyt. Tänään ollaan laitettu 3 kertaa tippoja, ja joka kerta on ollut vaan pahempi. 2 vikaa kertaa on päättynyt siihen, että molemmat ulisee ja itkee, omistaja ja koira. Pelkään saavani jonkun vihaisen lapun pian postiluukusta että lopeta sen koirasi rääkkääminen, joltain ihanalta naapurilta joka ei tiedä tilannetta.
On kokeiltu herkkujen kanssa, mutta Nadia ei syö niitä kun on niin kauhuissaan jo kun näkeekin tippapullon. On kokeiltu selällään, kyljellään, peittoon käärittynä, mahallaan ja vaikka mitä. Alpokin on pitelemässä kiinni mutta Nadia vaan rimpuilee ja kirkuu.
En oo päästänyt sitä pois vaikka rimpuileekin, että on hoidettu aina homma itkien loppuun, loppuvaiheessa käsikin jo tärisee niin että monet tipat on mennyt silmän ohi poskille. Itkettää ihan sairaasti, ei tee mieli edes katsoa tuohon koiraan kun oon niin kiukkunen sille, ekan kerran meiän yhteiselon aikana se oikeasti puri mua, kun laitoin niitä tippoja.
Aluksi yritän aina olla itsevarma ja määrätietoinen, mutta se ropisee pois kun joutuu minuuttikaupalla tappelemaan purevaa, rimpuilevaa ja kirkuvaa koiraa vastaan. En tiedä tajuaako se edes sitä, että sitten kun tippa on silmässä niin se pääsee pois, ehkä se ei vaan osaa yhdistää sitä. Toivoisin niin että osaisin vaan jotenkin selittää tuolle koiralle että mitä vähemmän se rimpuilee sitä helpompaa se on meille molemmille... En tiedä miten pystyn jatkamaan tätä 7 päivän ajan.
Oisko kellään mitään neuvoja mitä tän tilanteen kanssa nyt vois tehä. Tässähän tulee hulluksi ja naapurisopukin varmaan menee ja pelkään et koirakin alkaa vaan vihaamaan mua eikä suostu tulemaan enää syliin ku sit pidetäänki väkisin ja laitetaan pelottavia tippoja. Nyt se kyl on jo ku ei ois mitään tapahtunut, mua vaan ahdistaa niin paljon et ei tee edes mieli nähdä koko koiraa just nyt.
Niin ja vaikka koiran käytös harmittaakin mua, niin yritän olla näyttämättä sitä, yritän puhella rohkaisevasti ja kehua tipan laittamisen jälkeen, enkä huuda tai toru sitä (paitsi sillon kun puree). Enkä todellakaan lyö. Olen yrittänyt pedata tuosta tippojenlaittamisesta rauhallisen, eipelottavan hetken, mutta ei Nadia sitä tajua.
Eilen eläinlääkärissä Nadialta otettiin myös ultraääni, ettei ole kohtutulehdusta, ja se kirkui sielläkin samalla tavalla. En kestä jos tosta koirasta tulee kirkuja. Aina, kun jotain epämiellyttävää tapahtuu, alkaisi kirkuminen. Eikä siinä ultraäänessä ollut edes mitään kivuliasta! Geeliä mahaan ja sitä hierotaan sellasella pötköllä. Voi kauheaa, uli uli. No, mä näytän varmaan samalta hammaslääkärissä. Monta ihmistä pitämässä kiinni ja kauhee huuto.
Se kirkuminen on vielä niin sydäntäsärkevää. Vaikka ite tietää, ettei koiraa satuta, niin se tuntuu siltä että on tekemässä jotain tosi pahaa sille, kun se huutaa kuin henkihieverissä. Mua oikeesti pelottaa et naapurit tekee vääriä johtopäätöksiä. Ja Alpo on poissa huomenna, miten hemmetissä mä saan yksin tolle koiralle ne tipat? Aargh. Moni vois tässä vaiheessa ihmetellä että miten en saa pikkuista koiraa pidettyä paikallani mutta oikeasti, se on yllättävän VAIKEAA. Ei sitä voi vaan puristaa kaikilla voimillaan, ja se rimpuilee tosi paljon ja raapii naamaa ja puree ja silleen.
Ei helvetti.