Uusi kirja ja köyhyyttä
Mulla on uusi päiväkirja. Se on musta ja pehmeäkantinen ja sen kansi on nahkaa ja sen sivut on vähän kellastuneet. Se tekee mut iloiseksi. En vielä tiedä miten alottaisin sen, suorituspaineita. Tänään tulee Skins <3
Tänään oon murehtinut pitkästä aikaa sitä että miksei mun elämä ole ollut vähän normaalimpi. Miks mun pitää olla kokenut kaikki se laitoshelvetti, syntyä jehovantodistajaperheeseen jossa kaikilla on henkisiä ongelmia, joutua huostaanotetuksi 16-vuotiaana. Anteeksi äiti. Anteeksi isä. Anteeksi että olen katkera siitä mitä ette ole voineet tarjota, vaikka sille ei voi mitään. Anteeksi että kannan teille kaunaa siitä että olen joutunut niin aikaisin yksin. Mutten vaan tiedä ketä muutakaan syyttää.
Mä en halua alkaa kuormittamaan Sampoa samalla lailla kuin mä tein Tuomakselle neljän vuoden ajan. Kaadoin sen päälle ihan hirveät määrät itkua ja parkua ja masennusta. Sen jos minkä mä opin siitä suhteesta että ei toista ihmistä vaan voi kohdella noin. Mä rikoin Tuomasta ihan hirveästi ja se sai rakkaudesta ihan vääristyneen kuvan. Ehkä se kuva vähän oikenee nyt kun sillä on uusi hyvä suhde. Ja mulla myös. Mut en aio kuormittaa Sampoa samalla lailla, en enää ikinä ketään.
En enää ikinä pyydä ketään hakemaan mua kontulan metroasemalta kesken sen koulupäivän kun mä herään ihan lääkehuuruissa sieltä, en enää ikinä soita kellekään keskellä yötä että se tulee yöbussilla kaupungin toiselta puolelta katsomaan mun sekoilua. En enää ikinä vaadi liikoja vaan tyydyn siihen mitä saan ja olen onnellinen että mun kanssa ylipäänsä halutaan olla. En enää ikinä no joo tajusitte pointin.
Toisaalta mun ongelma on myös se etten ikinä uskalla vaatia oikeanlaista kohtelua itselleni. Vaik tiedän et minä jos kuka ansaitsisin sen mutta se tuntuu aina silti kohtuuttomalta pyytää.
Tarvitsisin uuden ison mustan laukun. Mun nykyinen laukku on taskuvarkaiden unelma. Tarvitsisin uudet kengät joilla on helppo kävellä. Tarvitsisin uuden puuterin. Tarvitsisin uuden hiuslakan. Tarvitsisin uuden kännykän. Tarvitsisin rahaa festareiden junamatkaan.
Haluaisin selänhieromakoneen, hiusvärejä, meikkejä, kirjoja, kyniä, rintsikoita, alushousuja, julisteita, leffoja, matkustaa...
Oon niin kyllästynyt olemaan köyhä.
Tänään oon murehtinut pitkästä aikaa sitä että miksei mun elämä ole ollut vähän normaalimpi. Miks mun pitää olla kokenut kaikki se laitoshelvetti, syntyä jehovantodistajaperheeseen jossa kaikilla on henkisiä ongelmia, joutua huostaanotetuksi 16-vuotiaana. Anteeksi äiti. Anteeksi isä. Anteeksi että olen katkera siitä mitä ette ole voineet tarjota, vaikka sille ei voi mitään. Anteeksi että kannan teille kaunaa siitä että olen joutunut niin aikaisin yksin. Mutten vaan tiedä ketä muutakaan syyttää.
Mä en halua alkaa kuormittamaan Sampoa samalla lailla kuin mä tein Tuomakselle neljän vuoden ajan. Kaadoin sen päälle ihan hirveät määrät itkua ja parkua ja masennusta. Sen jos minkä mä opin siitä suhteesta että ei toista ihmistä vaan voi kohdella noin. Mä rikoin Tuomasta ihan hirveästi ja se sai rakkaudesta ihan vääristyneen kuvan. Ehkä se kuva vähän oikenee nyt kun sillä on uusi hyvä suhde. Ja mulla myös. Mut en aio kuormittaa Sampoa samalla lailla, en enää ikinä ketään.
En enää ikinä pyydä ketään hakemaan mua kontulan metroasemalta kesken sen koulupäivän kun mä herään ihan lääkehuuruissa sieltä, en enää ikinä soita kellekään keskellä yötä että se tulee yöbussilla kaupungin toiselta puolelta katsomaan mun sekoilua. En enää ikinä vaadi liikoja vaan tyydyn siihen mitä saan ja olen onnellinen että mun kanssa ylipäänsä halutaan olla. En enää ikinä no joo tajusitte pointin.
Toisaalta mun ongelma on myös se etten ikinä uskalla vaatia oikeanlaista kohtelua itselleni. Vaik tiedän et minä jos kuka ansaitsisin sen mutta se tuntuu aina silti kohtuuttomalta pyytää.
Tarvitsisin uuden ison mustan laukun. Mun nykyinen laukku on taskuvarkaiden unelma. Tarvitsisin uudet kengät joilla on helppo kävellä. Tarvitsisin uuden puuterin. Tarvitsisin uuden hiuslakan. Tarvitsisin uuden kännykän. Tarvitsisin rahaa festareiden junamatkaan.
Haluaisin selänhieromakoneen, hiusvärejä, meikkejä, kirjoja, kyniä, rintsikoita, alushousuja, julisteita, leffoja, matkustaa...
Oon niin kyllästynyt olemaan köyhä.