Tänään sattuu
En tiedä oliko tämä päivä hyvä vai huono. Ainakin oon saanut toivoa, ja asioita hoidettua. Rahaa mulla ei ole joten en saa ostettua lääkkeitä joita tarvitsisin oi, niin pahasti tällä hetkellä. Olemassaolo sattuu.
Pääsin melkein kouluun. Heräsin oikeaan aikaan mutta en noussut ylös. Tein tietoisen päätöksen olla menemättä. Kiukuttaa. Huomenna menen.
Nieleskelen tässä koko ajan itkua, osaamatta oikein selittää itsellenikään mikä mättää... Tänään ei ole tapahtunut mitään pahaa, päin vastoin, ja tulevaisuus näyttää taas toiveikkaalta. Ehkä tää on vaan jotain yleistä epätoivoa ja talviangstia. Söin kuumia mansikoita ja jäätelöä, eikä sekään auttanut.
Tää on kaunis biisi ja sen video on myös kaunis. Siinä on kauniita hetkiä ja visioita. Vittu että mä rakastan Pink Floydia.
Vasta pari päivää sitten iski se että hei. Mä olen taas sinkku. Taas yksin, taas ilman ketään. Sinänsä... turhahan se mun on inistä, minähän Kallen jätin mutta kyllä mulla silti on kai oikeus tuntea oloni yksinäiseksi. Nyyh.
Mun pitää ottaa itteäni niskasta kiinni, alkaa käydä koulua, sitten ihmiset on siellä mun kavereita ja sitten tulee sellanen olo että mun kannattaa käydä siellä, ja sitten kävisin siellä ja näkisin ehkä joitain ihmisiä koulun jälkeenkin koska nyt voisin nähdä kun en herää vasta kahdelta iltapäivällä ja sitten olisin iloinen ja mulla olis kavereita ja jee.
Jokatapauksessa, mun täytyy ryhdistäytyä. Aika lailla kaikissa elämän osa-alueissa. Mut se on kyllä vaikeaa. Ei ole kivaa olla minä.
Pääsin melkein kouluun. Heräsin oikeaan aikaan mutta en noussut ylös. Tein tietoisen päätöksen olla menemättä. Kiukuttaa. Huomenna menen.
Nieleskelen tässä koko ajan itkua, osaamatta oikein selittää itsellenikään mikä mättää... Tänään ei ole tapahtunut mitään pahaa, päin vastoin, ja tulevaisuus näyttää taas toiveikkaalta. Ehkä tää on vaan jotain yleistä epätoivoa ja talviangstia. Söin kuumia mansikoita ja jäätelöä, eikä sekään auttanut.
Click to viewTää on kaunis biisi ja sen video on myös kaunis. Siinä on kauniita hetkiä ja visioita. Vittu että mä rakastan Pink Floydia.
Vasta pari päivää sitten iski se että hei. Mä olen taas sinkku. Taas yksin, taas ilman ketään. Sinänsä... turhahan se mun on inistä, minähän Kallen jätin mutta kyllä mulla silti on kai oikeus tuntea oloni yksinäiseksi. Nyyh.
Mun pitää ottaa itteäni niskasta kiinni, alkaa käydä koulua, sitten ihmiset on siellä mun kavereita ja sitten tulee sellanen olo että mun kannattaa käydä siellä, ja sitten kävisin siellä ja näkisin ehkä joitain ihmisiä koulun jälkeenkin koska nyt voisin nähdä kun en herää vasta kahdelta iltapäivällä ja sitten olisin iloinen ja mulla olis kavereita ja jee.
Jokatapauksessa, mun täytyy ryhdistäytyä. Aika lailla kaikissa elämän osa-alueissa. Mut se on kyllä vaikeaa. Ei ole kivaa olla minä.