Dec 10, 2008 14:18
En tiiä onko hyvä vai huono idea semmoi juttu kuin menneisyyden stalkkaaminen. Toisten ihmisten ja myös oman. Menneisyys yleensäkin... Se on aina niin kipeä juttu. Asia joka ei palaa.
Mut vähän stalkkailen ihmisen menneisyyttä ja haikeilen. Ja sit mietin omaa menneisyyttäni myös ja haikeilen.
On tää vaikeeta.
Mulla oli tänään palaveri, sinne tuli joku nainen jota en ole ikinä nähnyt, ja puhui pelkkää paskaa. Se oli ilmeisesti tavannut mut ennenkin, koska se sanoi "ai nyt susta on tullut tollanen gootti!" tosi iloisesti. Hämmennyin. "Öööm... No tota vaihan kyl tyyliä aina vähän joka päivä fiiliksen mukaan" "No ei, siis sähän oot selvä gootti!"
Melkein veti vertoja sille terveydenhoitajalle joka riemuissaan totesi: "Nii sul on atooppinen iho! Joo! Silmistä näkee, on ihan atoopikon silmät". Mikä meidän koulun ihmisiä vaivaa.
Haluan halkaista itseni korsetilla kahtia. Keuhkot ylös, munuaiset alas. Maksa väärään paikkaan. Haluan kiskoa naruja kunnes korsetti haukkaa tyhjää ja kun avaa suun haukkoakseen henkeä joka ei tule, kurkunpäästä kurkistaa vatsalaukun kalvo. Kunnes sydän pullahtaa kielen päälle. Kunnes kylkiluut puhkovat.
angst,
menneisyys