Viimeinen yritys vältellä esseen aloittamista
Näin viime yönä unta, jossa minulla oli Jeesus-nukke. Nukke oli ikään kuin Ken-nukke, mutta näytti Jeesukselta. Samassa unessa katsoin myös piirrosfilmiä, joka kertoi Jeesuksen ja hänen poikansa perhe-elämästä. Kävelin myös kukkulalla itse Jeesuksen kanssa jonkinlaisessa tyttöystävän roolissa. Katselimme sinistä, hämärtyvää kaupunkia, merta, majakkaa kallioilla sekä tähtiä, jotka yksi kerrallaan syttyivät tuikkimaan taivaalle. Jeesus ojensi kätensä ja sammutteli tähtiä osoittaakseen kaikkivaltiutensa. "Älä nyt sammuta ainakaan tuon majakan valoa", minä pyysin.
Hengailin unessa välillä myös oikean poikaystäväni sekä siskoni kanssa omana arki-itsenäni. Pohdiskelin ääneen, miten kätevää on, että olen sattunut löytämään poikaystävän, joka on Jeesuksen näköinen, mutta ei kuitenkaan Jeesus. Oikean Jeesuksen kanssa liikkuminen saattaisi nimittäin käydä pidemmän päälle rasittavaksi, koska tyyppi koko ajan pysähtelisi armahtamaan syntisiä naisia.
(Poikaystäväni näyttää siis oikeasti vähän Jeesukselta, jos ottaa silmälasinsa pois ja pitää hiuksiaan auki. Jeesuksen näköisellä tarkoitan sellaista maitonaamaista lempeähymyistä hippijeesusta, en lähi-itäläistä fyysistä työtä tekevää körmyä, jollainen mahdollinen historiallinen Jeesus lienee oikeasti ollut.)
En olekaan nähnyt muistaakseni unta aiemmin Jeesuksesta tai Jumalasta. Jumalasta olisi kyllä kiinnostavaa nähdä unta, koska minun kaltaisellani skeptikko-mystikolla saattaisi riittää jutunjuurta Absoluutin kanssa. Kuolemisesta olen nähnyt pari kertaa unta, mutta niissä uni on päättynyt kuolemaan eikä minkäänlaisiin jännittäviin rajantakaisiin skenaarioihin. Pitänee kokeilla ontologisia seikkailuja seuraavan kerran, kun selkouni saapuu luokseni.
Mutta nyt esseen pariin. Hop!
Hengailin unessa välillä myös oikean poikaystäväni sekä siskoni kanssa omana arki-itsenäni. Pohdiskelin ääneen, miten kätevää on, että olen sattunut löytämään poikaystävän, joka on Jeesuksen näköinen, mutta ei kuitenkaan Jeesus. Oikean Jeesuksen kanssa liikkuminen saattaisi nimittäin käydä pidemmän päälle rasittavaksi, koska tyyppi koko ajan pysähtelisi armahtamaan syntisiä naisia.
(Poikaystäväni näyttää siis oikeasti vähän Jeesukselta, jos ottaa silmälasinsa pois ja pitää hiuksiaan auki. Jeesuksen näköisellä tarkoitan sellaista maitonaamaista lempeähymyistä hippijeesusta, en lähi-itäläistä fyysistä työtä tekevää körmyä, jollainen mahdollinen historiallinen Jeesus lienee oikeasti ollut.)
En olekaan nähnyt muistaakseni unta aiemmin Jeesuksesta tai Jumalasta. Jumalasta olisi kyllä kiinnostavaa nähdä unta, koska minun kaltaisellani skeptikko-mystikolla saattaisi riittää jutunjuurta Absoluutin kanssa. Kuolemisesta olen nähnyt pari kertaa unta, mutta niissä uni on päättynyt kuolemaan eikä minkäänlaisiin jännittäviin rajantakaisiin skenaarioihin. Pitänee kokeilla ontologisia seikkailuja seuraavan kerran, kun selkouni saapuu luokseni.
Mutta nyt esseen pariin. Hop!