Tulipalo
Siskoni ilmoitti puhelimella noin tunti sitten, että hän on keskustassa rautatieasemalla ja VR:n makasiinit ovat ilmiliekeissä. Kauheasti savua, ihmisiä ja palouautoja, hän keuhkosi luurin toisessa päässä, ja kaiken yllä lentää uutishelikopteri. Ja mitä minä ajattelin tähän ensimmäisenä? En suinkaan kauhistellut moraalitonta tulipalopelleilyä vaan olisin halunnut olla itsekin katsomassa roihuavia liekkejä, joista kohta jokaisen suomalaisen kanavan uutiset puhuisivat.
Ajelin makasiineista ohi bussilla noin tuntia tai puolta tuntia ennen palon syttymistä. Katselin rakennuksia hajamielisen kiinnostuneena ja huomasin yhdessä seinässä ilmoituksen huomisesta hamppumarssista. Lähdin kaupungilta vain vähän ennen palon alkua.
Ei, en olisi halunnut olla uppoavan Estonian mukava enkä Myyrmäen pommi-iskussa, eikä vanhojen rakennustenkaan polttaminen ja valtavan myrkyllisen pilven aiheuttaminen ole suotavaa. Mutta myönnän, että minussa on se puoli, joka lukee bodomjärvet wtc:t kyllikkisaaret lehdestä tarkkaan, ainakin kerran, ja se puoli, joka muistaa tarkasti, missä oli kun tapahtui suuria uutisasioita. (Kun kuulin Myyrmäen pommi-iskusta, istuin huoneessani kirjoittamassa romaania syntymäpäiväkakkupöhössä; kun kuulin WTC:n pommi-iskuista, tulin juuri kaupungilta selailtuani äärikristillisiä helvetistä kertovia kirjoja kaupunginkirjastossa.)
VR:n makasiinien palaminen ei liene niin suuri uutisasia, eikä tiettävästi tai onneksi henkilövahinkoja tapahtunut, mutta - ollakseni nyt sitten pohjia myöten korni - olisihan se edes sentään näyttänyt vähän niin kun silleen katastrofileffalta hei!
Ajelin makasiineista ohi bussilla noin tuntia tai puolta tuntia ennen palon syttymistä. Katselin rakennuksia hajamielisen kiinnostuneena ja huomasin yhdessä seinässä ilmoituksen huomisesta hamppumarssista. Lähdin kaupungilta vain vähän ennen palon alkua.
Ei, en olisi halunnut olla uppoavan Estonian mukava enkä Myyrmäen pommi-iskussa, eikä vanhojen rakennustenkaan polttaminen ja valtavan myrkyllisen pilven aiheuttaminen ole suotavaa. Mutta myönnän, että minussa on se puoli, joka lukee bodomjärvet wtc:t kyllikkisaaret lehdestä tarkkaan, ainakin kerran, ja se puoli, joka muistaa tarkasti, missä oli kun tapahtui suuria uutisasioita. (Kun kuulin Myyrmäen pommi-iskusta, istuin huoneessani kirjoittamassa romaania syntymäpäiväkakkupöhössä; kun kuulin WTC:n pommi-iskuista, tulin juuri kaupungilta selailtuani äärikristillisiä helvetistä kertovia kirjoja kaupunginkirjastossa.)
VR:n makasiinien palaminen ei liene niin suuri uutisasia, eikä tiettävästi tai onneksi henkilövahinkoja tapahtunut, mutta - ollakseni nyt sitten pohjia myöten korni - olisihan se edes sentään näyttänyt vähän niin kun silleen katastrofileffalta hei!