Jos laitat pekoniviipaleen dvd-soittimeen, näet lyhytfilmin possuista
En ole suurin Stockmannin Hullujen päivien ystävä. Valtava ostoskeskus ahtautuneena täyteen keltaisilla muovikasseilla toisiaan tuuppivia kulutushysteerisiä ihmisiä ei ole se paikka, jonne ensimmäisenä itseni toivoisin. En pidä Hullujen päivien hintoja mitenkään erityisen hulluina - kyllähän sieltä löytyy tavaraa normaalia lievästi halvemmalla, mutta ei yleensä mitenkään autuaaksi tekevällä summalla, ellei oteta ehkä jotain kalleimpia kodinkoneita ja lentoja huomioon.
Mutta. Tänään tapahtui hurahdus.
Menin Stockmannille väsyneenä ja nälkäisenä. Aloitin Akateemisesta kirjakaupasta: mukaan tarttui Juha Itkosen Anna minun rakastaa enemmän, kymmenen euroa, sekä mainio vaaleanpunainen Great lies to tell small kids, josta muun muassa otsikko on otettu. Kirjoittaja ja piirtäjä on Andy Riley, Pupujen itsemurhakirja -klassikon tekijä.
Kosmetiikkaosastolta ostin putelin hoitoainetta, jonka olin havainnut jo aiemmin hyväksi. En muuta.
Seuraavaksi tein sen virheen, että menin herkkuosastolle nälkäisenä. Kyllähän ihminen tarvitsee esimerkiksi leipää ja kurkkua ja juustoköntin varastoon, vaikka edellinenkin on melkein kokonaan syömättä, mutta pitipä vielä ostaa puolen kilon kylmäsavulohi (kokonaan itselleni: tämä kertonee jotain savulohiaddiktioni asteesta) sekä jäätelöä, jossa on aitoa madagaskarilaista vaniljauutetta. Suklaalapatukoita ja pientä herkkujuustopalaa ei tarvinne edes mainita puhumattakaan lopuista arkipäiväisemmistä elintarvikkeista.
Tässä vaiheessa nälkä möyri vatsassani varsin aggressiivisesti, mutta raahauduin silti vielä viihde-elektroniikan pariin. Taloudellinen virhe! Ensin ostin Ingmar Bergmanin Kuiskauksia ja huutoja -elokuvan ja American Beautyn. Ja juuri kun olin maksanut ne ja suunnistin jo riemukkasti kohti liukuportaita, törmäsin toiseen alennuspöytään, jossa Piano huusi minua omistamaan itsensä sekä kolmanteen, jossa Kaikki äidistäni kuiski halukkaasti ja käheästi korvaani.
Kohta vaniljajäätelöä ja savulohta (ei keskenään sekoitettuna), miesolennon lämmin kainalo sekä Lostin toinen tuotantokausi.
Mutta. Tänään tapahtui hurahdus.
Menin Stockmannille väsyneenä ja nälkäisenä. Aloitin Akateemisesta kirjakaupasta: mukaan tarttui Juha Itkosen Anna minun rakastaa enemmän, kymmenen euroa, sekä mainio vaaleanpunainen Great lies to tell small kids, josta muun muassa otsikko on otettu. Kirjoittaja ja piirtäjä on Andy Riley, Pupujen itsemurhakirja -klassikon tekijä.
Kosmetiikkaosastolta ostin putelin hoitoainetta, jonka olin havainnut jo aiemmin hyväksi. En muuta.
Seuraavaksi tein sen virheen, että menin herkkuosastolle nälkäisenä. Kyllähän ihminen tarvitsee esimerkiksi leipää ja kurkkua ja juustoköntin varastoon, vaikka edellinenkin on melkein kokonaan syömättä, mutta pitipä vielä ostaa puolen kilon kylmäsavulohi (kokonaan itselleni: tämä kertonee jotain savulohiaddiktioni asteesta) sekä jäätelöä, jossa on aitoa madagaskarilaista vaniljauutetta. Suklaalapatukoita ja pientä herkkujuustopalaa ei tarvinne edes mainita puhumattakaan lopuista arkipäiväisemmistä elintarvikkeista.
Tässä vaiheessa nälkä möyri vatsassani varsin aggressiivisesti, mutta raahauduin silti vielä viihde-elektroniikan pariin. Taloudellinen virhe! Ensin ostin Ingmar Bergmanin Kuiskauksia ja huutoja -elokuvan ja American Beautyn. Ja juuri kun olin maksanut ne ja suunnistin jo riemukkasti kohti liukuportaita, törmäsin toiseen alennuspöytään, jossa Piano huusi minua omistamaan itsensä sekä kolmanteen, jossa Kaikki äidistäni kuiski halukkaasti ja käheästi korvaani.
Kohta vaniljajäätelöä ja savulohta (ei keskenään sekoitettuna), miesolennon lämmin kainalo sekä Lostin toinen tuotantokausi.