Nautintoa kaikille aisteille
On muutamia asioita, joita haluan jakaa kanssanne, arvoisat toverit. Haluan levittää maailmalle lämmön, huumorin, herkullisuuden rajattomuuden, surrealismin, yllätyksellisyyden, herkullisuuden ja arvokkaan melankolian sanomaa. Siksi tarjoankin teille nyt uuden vuoden kunniaksi nautittavaa jokaista aistia varten. Koska esimerkiksi hajutietokonetta ei ole valitettavasti vielä kehitelty, täytyy teidän tyytyä laihoihin sanallisiin vinkkeihini, mutta silmille ja korville voinen tarjota konkreettisempaa iloa.
1)Makuaisti
Makuni ruokien suhteen on jossain määrin rajoittunut - saatan kehitellä raivoisaa himoa jotain tiettyä juustomakua tai suklaamerkkiä kohtaan, ja toisaalta vierouksun monia sellaisia ruokia, joita kunnon kansalaisten ja pienten sinivalkoisten piimäsuiden kuuluu nauttia ilomielin. Pidän viinirypäleistä, mandariineista, inkiväärioluesta, savulohesta, minttukaakaosta, mansikkakakuista, sinisimpukoista, ravuista, omena-kaneli-jogurtista, Pecorino-lampaanjuustosta, punaviinistä, paahtopaistista (yksi suurimmista esteistä kasvissyöjyydelleni!), karpalomehusta, vadelma-mustikka-kiisselistä, tervateestä, suklaatryffeleistä ja monesta muusta oman pienen elitistisen ravintoympyräni tuotteesta. Nyt tarjoankin teille yhden suosikkireseptini eli simpukoita valkoviinissä. Resepti on minun ja miehekkeeni kehittelyn tulosta, vaikka toki se on alun perin pohjautunut hämärästi johonkin toiseen reseptiin. Simpukoita pidetään kalliina ruokana, mutta parhaina kausina puoli kiloa sinisimpukoita voi saada alle kolmella eurolla,yleensä noin kuudella eurolla. Kuten huomaatte, olen merkinnyt ohjeeni mitat suhteellisen boheemisti - kaikenlainen millilitran tarkka nyhertäminen on minusta varsin vastenmielistä. Kaikkea heitetään mukaan vapaalla kädellä maun ja mielikuvituksen mukaan!
Simpukat valkoviinissä
(Kahdelle henkilölle; tosin saisin itse syötyä tämän yksinkin)
Noin puoli kiloa tuoreita sinisimpukoita
Tuhti loraus (2-3 dl) kuivaa valkoviiniä
50 g voita
Pilkottu sipuli tai muutama maun mukaan
Ripaus valkopippuria
Kapriksia (ellet satu olemaan kaprisvammainen, kuten esim. viherhiukkanen)
Kermaa ja jauhoja sen verran, että niistä muodostuu jonkinlainen liemi
Te kattilaan vapaamuotoinen, koostumukseltaan hieman vetistä kiinteämpi löllö kermasta, voista, mausteista, sipulista, jauhoista ja pienestä määrästä valkoviiniä. Keitä simpukoita siinä n. 4-6 minuuttia, kunnes ne avautuvat. Poista kaikki avautumattomat yksilöt, koska niistä saattaa tulla tappava simpukkarutto bakteereja. Nouki simpukat pois liemestä syville lautasille. Lisää edelleen kattilassa liedellä olevaan liemeen loppu valkoviini ja kapriksia vapaavalintainen, mutta hillitty määrä. Kaada liemi simpukoiden päälle lautasille. Sytytä kynttilät soimaan ja laita levylautasille välimerellistä kansanmusiikkia. Kaada laseihin valkoviiniä ja nauti!
2)Hajuaisti
Koska en voi välittää teille tuoksuja virtuaalisesti, voin vain kertoa, mitä kannattaa nuuhkia. Menkää kellariin, ullakolle tai varastoon ja vetäkää sisäänne koleanherkullista vanhanvirkistävää ummehtuneenraikasta tuoksua! Menkää sateen jälkeen ulos kesällä, nuuhkikaa uudestisyntynyttä luontoa! Käpertykää rakkaan ihmisen kylkeen - kaikilla rakkailla (ja vähemmän rakkailla) ihmisillä on ominaistuoksunsa. Miettikää, miltä talonne tuoksuu. Haistakaa kevään tuoksu, sulava lumi, iholle jäänyt aurinko, märkä asfaltti. Yrittäkää kuvailla tuoksuja sanoin. Jos olemassa olevat sanat eivät riitä, keksikää omia.
3)Näköaisti
Ensin tutustutan teidät, arvoisat lukijani, Quint Buchholtz -nimiseen taiteilijaan. Itse olen pitänyt yläasteikäisestä saakka hänen pehmeistä, surrealistisista töistään, joiden tunnelma on jännittävän salaperäinen, melankolinen, mystinen, hilpeä, öinen tai unenomainen. Kuvia löytyy muun muassa täältä ja täältä. Lopuksi näyte:
Lentävä lapsi
Luna
Venice ponte isolato
Haluan myös esitellä yhden mainioimmista nettisarjakuvista, The Perry Bible Fellowshipin. Nicholas Gurewithilllä on taito tehdä strippejä, jotka ovat yhtä aikaa sekä julmia ja brutaaleja että äärimmäisen sympaattisia. Ja absurdeja. Ja teknisesti taitavasti piirrettyjä. Ja parhaimmillaan mahdottoman hauskoja, jos hiemankin mustempi huumori uppoaa.
Mermaid Princess
Space Love
Eden
4)Kuuloaisti
Seuraavaksi on aika siirtyä korvaosastolle musiikkielämysten kautta. Musiikkimakuni on laaja, mutta tietämykseni populaarimusiikista suppeahko, joskin koko ajan kasvava. Tämä johtuu siitä, että soitin liki kahdentoista vuoden ajan musiikkiopistossa erinäisiä klassisia instrumentteja ja aloitin retkeni sävelten maailmaan Griegin Peer Gyntistä ja Vivaldin Neljästä vuodenajasta ja Beethovenin Kuutamosonaatista ja muista vastaavista ohjelmamusiikin klassikoista, joihin lapsen on helppo vaipua. (Tosin Kuutamosonaatti ei käsittääkseni ollut alunperin tarkoitettu ohjelmamusiikiksi - siis Beethoven ei itse nimennyt sitä kuutamosonaatiksi eikä yhdistänyt sitä kuutamomielikuvaan.) Pidän itse eniten 1800-luvun lopun ja 1900-luvun "uusvanhasta" klassisesta musiikista - uusvanhalla tarkoitan lähinnä sitä, että kappale on esimerkiksi impressionismin, uusklassismin tai jonkun huomattavasti uudemman kauden tuotosta, mutta siinä on kuultavissa vanhan ajan perintö, eikä esimerkiksi harmonian tai sävellajien merkitystä ole tyystin unohdettu.
Kuuntelen toki nykyisin muutakin kuin klassista musiikkia. Pidän monista vahvaäänistä ja omaperäisistä naislaulajista: Kate Bushin ja Tori Amosin säröisestä lyyrisyydestä ja Björkin ehtymättömästä luovuudesta. Nyt kuitenkin kuuntelutan teillä Nick Drakea, vuonna 1948 syntynyttä lahjakkuutta, joka kuoli vain 26-vuotiaana unilääkkeiden yliannostukseen. Things behind the Sun on kaunis, lyyrinen kappale - sateinen, itkuhymyinen, hämyinen. Kuunnelkaa kitaraa!
(Huomatkaa muuten, että nuo yousenditin musiikkilinkit toimivat vain seitsemän päivän ajan, jottei vallan laittomaksi jakeluksi menisi koko homma.)
Haluan tarjota teille myös jotain kevyttä ja iloista, joka sopii yhteen simpukka-aterian vatsassa kuplivan valkoviinin kanssa. Tässä on virtuoottisen a capella -lauluyhtyeen (eli ilman säestystä laulavan populan) The Swingle Singersin oiva ja humoristinen versio supisuomalaisesta Säkkijärven polkasta! Kaikki äänet ovat tosiaan ihmisten äänihuolten tuotosta - minkäänlaisia taustainstrumentteja ei ole käytetty.
Ja lopuksi jalalla koreasti: Gjallarhorn on suomalaisen, norjalaisen ja ruotsalaisen kansanmusiikin henkeä hyödyntävä bändi, jossa heläjävät silloin tällöin ja toisinaan niin alttoviulu, didjeridoo kuin karjanhutsukuutokin. Tarjoan teille Herr Olof -nimisen kappaleen, mutta Gjallarhornin kotisivuilta löytyy kiitettävä määrä mp3-muotoista iloa kuuloaistimille.
5)Tuntoaisti
Koska minulla ei ole käytössä tietokoneeseen kytkettyä laitetta, jolla voisi välittää kosketusta kanssaihmisille, tehkää näin: ottakaa joku ihminen läheltä ja halatkaa häntä, mieluukkin kuitenkin joku sellainen, jonka tunnette entuudestaan. Myös lemmikkieläin, pehmolelu, tyyny, kilon juustokimpale, tietosanakirja, huonekalu, kopiokone tai muu vastaava käy.
Ja lopuksi haastan teidät kaikki esittelemään omia suosikkiasioitanne. Kommentoikaa myös, jos tämä merkintöni on tutustuttanut teidät johonkin uuteen ja kiehtovaan kappaleeseen tai taiteilijaan - aisti-ilo päivässä pitää lääkärin loitolla.
1)Makuaisti
Makuni ruokien suhteen on jossain määrin rajoittunut - saatan kehitellä raivoisaa himoa jotain tiettyä juustomakua tai suklaamerkkiä kohtaan, ja toisaalta vierouksun monia sellaisia ruokia, joita kunnon kansalaisten ja pienten sinivalkoisten piimäsuiden kuuluu nauttia ilomielin. Pidän viinirypäleistä, mandariineista, inkiväärioluesta, savulohesta, minttukaakaosta, mansikkakakuista, sinisimpukoista, ravuista, omena-kaneli-jogurtista, Pecorino-lampaanjuustosta, punaviinistä, paahtopaistista (yksi suurimmista esteistä kasvissyöjyydelleni!), karpalomehusta, vadelma-mustikka-kiisselistä, tervateestä, suklaatryffeleistä ja monesta muusta oman pienen elitistisen ravintoympyräni tuotteesta. Nyt tarjoankin teille yhden suosikkireseptini eli simpukoita valkoviinissä. Resepti on minun ja miehekkeeni kehittelyn tulosta, vaikka toki se on alun perin pohjautunut hämärästi johonkin toiseen reseptiin. Simpukoita pidetään kalliina ruokana, mutta parhaina kausina puoli kiloa sinisimpukoita voi saada alle kolmella eurolla,yleensä noin kuudella eurolla. Kuten huomaatte, olen merkinnyt ohjeeni mitat suhteellisen boheemisti - kaikenlainen millilitran tarkka nyhertäminen on minusta varsin vastenmielistä. Kaikkea heitetään mukaan vapaalla kädellä maun ja mielikuvituksen mukaan!
Simpukat valkoviinissä
(Kahdelle henkilölle; tosin saisin itse syötyä tämän yksinkin)
Noin puoli kiloa tuoreita sinisimpukoita
Tuhti loraus (2-3 dl) kuivaa valkoviiniä
50 g voita
Pilkottu sipuli tai muutama maun mukaan
Ripaus valkopippuria
Kapriksia (ellet satu olemaan kaprisvammainen, kuten esim. viherhiukkanen)
Kermaa ja jauhoja sen verran, että niistä muodostuu jonkinlainen liemi
Te kattilaan vapaamuotoinen, koostumukseltaan hieman vetistä kiinteämpi löllö kermasta, voista, mausteista, sipulista, jauhoista ja pienestä määrästä valkoviiniä. Keitä simpukoita siinä n. 4-6 minuuttia, kunnes ne avautuvat. Poista kaikki avautumattomat yksilöt, koska niistä saattaa tulla tappava simpukkarutto bakteereja. Nouki simpukat pois liemestä syville lautasille. Lisää edelleen kattilassa liedellä olevaan liemeen loppu valkoviini ja kapriksia vapaavalintainen, mutta hillitty määrä. Kaada liemi simpukoiden päälle lautasille. Sytytä kynttilät soimaan ja laita levylautasille välimerellistä kansanmusiikkia. Kaada laseihin valkoviiniä ja nauti!
2)Hajuaisti
Koska en voi välittää teille tuoksuja virtuaalisesti, voin vain kertoa, mitä kannattaa nuuhkia. Menkää kellariin, ullakolle tai varastoon ja vetäkää sisäänne koleanherkullista vanhanvirkistävää ummehtuneenraikasta tuoksua! Menkää sateen jälkeen ulos kesällä, nuuhkikaa uudestisyntynyttä luontoa! Käpertykää rakkaan ihmisen kylkeen - kaikilla rakkailla (ja vähemmän rakkailla) ihmisillä on ominaistuoksunsa. Miettikää, miltä talonne tuoksuu. Haistakaa kevään tuoksu, sulava lumi, iholle jäänyt aurinko, märkä asfaltti. Yrittäkää kuvailla tuoksuja sanoin. Jos olemassa olevat sanat eivät riitä, keksikää omia.
3)Näköaisti
Ensin tutustutan teidät, arvoisat lukijani, Quint Buchholtz -nimiseen taiteilijaan. Itse olen pitänyt yläasteikäisestä saakka hänen pehmeistä, surrealistisista töistään, joiden tunnelma on jännittävän salaperäinen, melankolinen, mystinen, hilpeä, öinen tai unenomainen. Kuvia löytyy muun muassa täältä ja täältä. Lopuksi näyte:
Lentävä lapsi
Luna
Venice ponte isolato
Haluan myös esitellä yhden mainioimmista nettisarjakuvista, The Perry Bible Fellowshipin. Nicholas Gurewithilllä on taito tehdä strippejä, jotka ovat yhtä aikaa sekä julmia ja brutaaleja että äärimmäisen sympaattisia. Ja absurdeja. Ja teknisesti taitavasti piirrettyjä. Ja parhaimmillaan mahdottoman hauskoja, jos hiemankin mustempi huumori uppoaa.
Mermaid Princess
Space Love
Eden
4)Kuuloaisti
Seuraavaksi on aika siirtyä korvaosastolle musiikkielämysten kautta. Musiikkimakuni on laaja, mutta tietämykseni populaarimusiikista suppeahko, joskin koko ajan kasvava. Tämä johtuu siitä, että soitin liki kahdentoista vuoden ajan musiikkiopistossa erinäisiä klassisia instrumentteja ja aloitin retkeni sävelten maailmaan Griegin Peer Gyntistä ja Vivaldin Neljästä vuodenajasta ja Beethovenin Kuutamosonaatista ja muista vastaavista ohjelmamusiikin klassikoista, joihin lapsen on helppo vaipua. (Tosin Kuutamosonaatti ei käsittääkseni ollut alunperin tarkoitettu ohjelmamusiikiksi - siis Beethoven ei itse nimennyt sitä kuutamosonaatiksi eikä yhdistänyt sitä kuutamomielikuvaan.) Pidän itse eniten 1800-luvun lopun ja 1900-luvun "uusvanhasta" klassisesta musiikista - uusvanhalla tarkoitan lähinnä sitä, että kappale on esimerkiksi impressionismin, uusklassismin tai jonkun huomattavasti uudemman kauden tuotosta, mutta siinä on kuultavissa vanhan ajan perintö, eikä esimerkiksi harmonian tai sävellajien merkitystä ole tyystin unohdettu.
Kuuntelen toki nykyisin muutakin kuin klassista musiikkia. Pidän monista vahvaäänistä ja omaperäisistä naislaulajista: Kate Bushin ja Tori Amosin säröisestä lyyrisyydestä ja Björkin ehtymättömästä luovuudesta. Nyt kuitenkin kuuntelutan teillä Nick Drakea, vuonna 1948 syntynyttä lahjakkuutta, joka kuoli vain 26-vuotiaana unilääkkeiden yliannostukseen. Things behind the Sun on kaunis, lyyrinen kappale - sateinen, itkuhymyinen, hämyinen. Kuunnelkaa kitaraa!
(Huomatkaa muuten, että nuo yousenditin musiikkilinkit toimivat vain seitsemän päivän ajan, jottei vallan laittomaksi jakeluksi menisi koko homma.)
Haluan tarjota teille myös jotain kevyttä ja iloista, joka sopii yhteen simpukka-aterian vatsassa kuplivan valkoviinin kanssa. Tässä on virtuoottisen a capella -lauluyhtyeen (eli ilman säestystä laulavan populan) The Swingle Singersin oiva ja humoristinen versio supisuomalaisesta Säkkijärven polkasta! Kaikki äänet ovat tosiaan ihmisten äänihuolten tuotosta - minkäänlaisia taustainstrumentteja ei ole käytetty.
Ja lopuksi jalalla koreasti: Gjallarhorn on suomalaisen, norjalaisen ja ruotsalaisen kansanmusiikin henkeä hyödyntävä bändi, jossa heläjävät silloin tällöin ja toisinaan niin alttoviulu, didjeridoo kuin karjanhutsukuutokin. Tarjoan teille Herr Olof -nimisen kappaleen, mutta Gjallarhornin kotisivuilta löytyy kiitettävä määrä mp3-muotoista iloa kuuloaistimille.
5)Tuntoaisti
Koska minulla ei ole käytössä tietokoneeseen kytkettyä laitetta, jolla voisi välittää kosketusta kanssaihmisille, tehkää näin: ottakaa joku ihminen läheltä ja halatkaa häntä, mieluukkin kuitenkin joku sellainen, jonka tunnette entuudestaan. Myös lemmikkieläin, pehmolelu, tyyny, kilon juustokimpale, tietosanakirja, huonekalu, kopiokone tai muu vastaava käy.
Ja lopuksi haastan teidät kaikki esittelemään omia suosikkiasioitanne. Kommentoikaa myös, jos tämä merkintöni on tutustuttanut teidät johonkin uuteen ja kiehtovaan kappaleeseen tai taiteilijaan - aisti-ilo päivässä pitää lääkärin loitolla.