Nov 09, 2008 21:44
Tänään on ollut ihan hyvä päivä, mutta en kestä kohtaa enää omaa kiukutteluani. Jostain syystä tunteet heittelee niin pahasti laidasta laitaan. Viime viikonloppuna olin kotona ja sunnuntaina ihan yhtäkkiä huomasin huoneessani paiskovani tavaroita pois tieltä. Olin kiukkuinen ja tiuskin äitille oikeen olan takaa. Huomasin omasta äänensävystä, että tiuskin ja vielä tiedostin asian, mutten pystynyt muuttamaan sitä.
Tällä viikolla tulin keskiviikkona myöhään kotiin, olin nälkäinen ja väsynyt - ja kiukkuinen. Toivoin, ettei Heta olis ollut kotona, mutta kun se oli, moikkasin lyhyesti ja lukittauduin huoneeseeni, etten olis alkanut raivoamaan sille.
Perjantaina olin ensin Tampereella yliopistolla kuuntelemassa esitelmiä ja sitten hoidin kaupungilla asioita. Kaupungilla puhisin kiukusta, olis tehnyt mieli istua maahan keskelle katua ja itkeä ja potkia. Purin huultani ja tarvoin eteen päin kyyneliä nieleskellen.
Eilen ja tänään on ollut hyvä päivä, mutta en millään jaksais itseäni. Muakin jo ärsyttää epätasaisuus ja pelkään koko ajan, että puran kiukkuni ympärillä oleviin ihmisiin.
Kaiken lisäks en taaskaan ole saanut unen päästä kiinni. Tiiän kyllä, että osa syy kiukutteluun on väsymys, mutta en mä ennen oo reagoinut näin.