Sep 17, 2007 22:15
Eniten minä pidän näkymästä iltahämärän aikaan. Kun tulee sinisempää ja harmaampaa ja valot alkaa tuikkia. Niinä hetkinä näen kauneutta.
Tänään on ollut vähän vaikeampaa, yksinäisempi olo. Juttelin sentään jotain vähän kämppiksen kanssa, mutta ei se ole oikeaa. Toivoisin niin, että olisi enemmän kavereita Helsingissä, tai yleensäkin. En mä tunne täältä oikeastaan ketään, tai tunnen, mutten sillei kaverina. Olisi kiva jos olisi joku jonka kanssa mennä kahville tai kävelemään ulos. Tehdä asioita yhdessä. Yksin on vaikea jaksaa.
Äiti soitti tänään. Jotenkin 90 % puheluista päättyy väittelyyn ja kummallakin menee hermot. Kiva.
Tuntuu ettei kuulu minnekään.