(no subject)
Äiti osti ensimmäisen Potter-kirjan meillä Paulalle, pikkusiskolle. No, mä en sillon sitä ajatellutkaan, eikä tosin Paulakaan sitä lukenut. No, kun sitten Potter-leffa ilmestyi, menin kuitenkin katsomaan sen Paulan ja Merin kanssa.
"I don't expect many of you to appriciate the subtle science and exact art, that is potion-making. But for those select few *the look at Draco* I can teach you how to bewitch the mind and insnare the scences. I can teach you how to bottle fame, brew glory and even put a stopper in death. *the silence* But then again, maybe some of you have come to Hogwarts in possession of abilities so formititable (?) that you feel confident enough to not- pay- attention-. Mr. Potter, our new celebrity..."
Noiden sanojen , eikä edes kaikkien, jälkeen minä olin mennyttä mummoa. Voi oi... En muista mitään erityistä hetkeä tai edes, että miten se kävi, mutta siitä hetkestä lähtien, kun suunnattiin ulos leffasalista, niin minä olen ollut die hard- Snape-fani. Siinä vain on sitä synkkää seksikkyyttä ja salaperäisyyttä. Tuon ensimmäisen Potter-leffan jälkeen myös alkoi obsessionini Alan Rickmaniin. Heh, kaksi kärpästä samalla iskulla.
The dark and brooding Kalkkis on kyllä ficcimaailmassakin aivan kingi. Parituksena, luen ja kirjoitan siis slashia suurimmaksi osaksi, Kalkaros/Harry on kyllä aivan ehdoton. Siinä vain on jotain, joka muhun loksahtaa.