tuhlatut tunnit
Ystävänpäivä= ei tuo mukanaan mitään muuta kuin kyyneliä
ja päivän aikana ainakin kolme alemmuudenkompleksia.
Tämäkään vuosi ei ollut poikkeus. Itse asiassa vieläkin hurjempi
kuin viime vuonna. Viime vuonna sentään vietin sen päivän ihmisten kanssa
joista välitin ja söimme kakkua ja kuunneltiin Take Thatin vanhempaa tuotantoa.
Ymmärsin, että en kuulu joukkoon. Joukon jatkeeksi ehkä.
Sitten tajusin, että en taida edes mukautua minkäänlaisiin ryhmittymiin.
Istuin pienessä kippurassa. Ajatelkaa miten ihminen voikaan
alentua niin alas, että edes joku sanoisi jotain. Ihan mitä tahansa.
Mietin pitäisikö mun
toteuttaa dramaattinen poistuminen.
Sitä en kuitenkaan tehnyt.
Kun oli aika lähteä, juoksin ulos takki auki, tavarat
ties missä ja toinen kenkäkin puuttui.
Sain vastauksia, mutta täysin epäsopivaan aikaan.
Ensi viikolla olisin pystynyt käsittelemään niitä asioita.
Tai ehkä en sittenkään.
ja päivän aikana ainakin kolme alemmuudenkompleksia.
Tämäkään vuosi ei ollut poikkeus. Itse asiassa vieläkin hurjempi
kuin viime vuonna. Viime vuonna sentään vietin sen päivän ihmisten kanssa
joista välitin ja söimme kakkua ja kuunneltiin Take Thatin vanhempaa tuotantoa.
Ymmärsin, että en kuulu joukkoon. Joukon jatkeeksi ehkä.
Sitten tajusin, että en taida edes mukautua minkäänlaisiin ryhmittymiin.
Istuin pienessä kippurassa. Ajatelkaa miten ihminen voikaan
alentua niin alas, että edes joku sanoisi jotain. Ihan mitä tahansa.
Mietin pitäisikö mun
toteuttaa dramaattinen poistuminen.
Sitä en kuitenkaan tehnyt.
Kun oli aika lähteä, juoksin ulos takki auki, tavarat
ties missä ja toinen kenkäkin puuttui.
Sain vastauksia, mutta täysin epäsopivaan aikaan.
Ensi viikolla olisin pystynyt käsittelemään niitä asioita.
Tai ehkä en sittenkään.