kuollut sydän

Nov 05, 2007 16:12

 Elän tällä hetkellä kriisikautta. Tajusinpa, että
nyt lopetan jo siitä haaveilun, että joku päivä jokin menisi
käsikirjotuksen mukaan. Niin ei tule ikinä käymään, vaikka 
mä pieni tyttörukka luulin lauantaina, että saisin viimein prinssini,
kitaraa soittavan pojan, joka huokuu lämpöä.
Mä istuin kylmällä puutarhapenkillä, ja uskaltauduin ja lopputuloksen
voitte arvata. Pitää oikein laskea, miten monta kertaa olen tullut ruikuttamaan
tänne saamistani pakeista ja elämäni miehistä, saavuttamatta niistä kuitenkaan
ketään.

Eilen tein käsikirjotuksen viimeisen kohtauksen.
Siinä mä olen leikkauspöydällä, ja mulle tehdään sydämensiirtoleikkausta.
Lääkäri: "Ei tästä sydämestä ole enään mihinkään, katso miten paljon viiltoja
ja säröjä. Ei tätä voi kellekään luovuttaa. (Heittää sydämen roskakoriin)
Toinen lääkäri: "Tämä lapsi ei ole tainnut saada paljoa rakkautta. Kaikki ovat
vain vaurioittaneet hänen heikkoa sydäntään entisestään. (Lääkärit alkaa nauraa
kilpaa, ja sillä välin kuolen verenhukkaan.)

Onnellinen loppu ei ole mahdollinen mun tarinoissa.

"Sun kaltasia poikia on harvassa, ja just siks saavutat
elämäs aikana jotain suurta. Mun saavutus olis osata viimein
se rumpukomppi, mutta tähtää sä korkeemmalle."
Previous post Next post
Up