Hetki löi
Olisin voinu tehdä niin paljon enemmän,
kapsahtaa sen kaulaan ja rukoilla, että se lähtis
mun kanssa yötreffeille, ja soittais mulle kitaraa.
Ja kun käänsin selkäni, meinasin jo sanoa että nähdään,
vaikka me ei kuitenkaan enää nähdä.
Paitsi ehkä sattumalta.
Nyt jossittelen, vaikka mä aina kaikille sanon
että turha on enää jossitella.
Äsken mä makasin lattialla pimeässä, ja
kuuntelin sen soittoa, ja myös pikkasen haaveilin
että se olis siinä mun vieressä.
Sitten mä löytäisin ne oikeet sanat, ja me naurettais
mun lapselliselle lähestymisyritykselle.
Siinä tilanteessa se naurattais, mutta nyt
mua lähinnä itkettää.