555

[melmal]

Vasta maanantai, ja tuntuu, että olisin ollut täällä jo vaikka kuinka pitkään. Tunteiden vuoristorata ja sisäinen myllytys on ollut kovaa, olen aikarikkipoikkiväsy. Ja melkein hävettää se, etten ole sopeutunut ja pärjännyt paremmin. Tuntuu, että olen pettänyt kaikki odotukset olemalla pieni ja heikko ja itkuinen - minä, jonka kaikki puheiden

Comments

[anonymous]

Oli niin kiva lukea tekstiäsi, että saat heti palautetta: Se ettei pelkää mitään, ei ole rohkeutta, vaan se että voittaa pelkonsa!!! Eli kyllä olet rohkea ja "nostan hattua" että ensinnäkin uskalsit lähteä ja toiseksi, että uskallat tunnustaa ettei kaikki mene kuin Strömsössä. Moni - vaikka se onkin tyhmää ylpeyttä - ei tunnustaisi, vaan kärsisi nahoissaan, jolloin ongelmat tuntuisivat vielä suuremmilta. Avoimuutesi auttaa meitä kaikkia, mutta tuntuu toisaalta pahalta, kun tietää miten vaikeaa se vieraassa kulttuurissa voi olla. Ja yksinäisyys ja koti-ikävä. Mutta varmaan todella antoisaa kun huomaa että selviytyy ja Voittajan fiilis kun kaikki on ohi!!! On se hienoa, että vieraan kulttuurin läpikin onnistut "hurmaamaan" ihmisiä. Nyt kai aika kuluu paremmin, kun ohjelma alkoi? Ja kaikesta päätelleen tykkäät thai-ruuistakin ja niiden tulisuudesta. Itse pyydän siellä aina niin "sweetiä" kuin mahdollista. - Juttelin äsken äitisi kanssa. Suunnitellaan teatterissa käyntiä. Myrskyluodon Maija tulee ensi-iltaan tällä viikolla, mutta se menee vielä pitkään, joten Rutun "häälahja" on teitä sitten odottamassa, kun tulet kotimaahan ja löydätte sopivan ajankohdan. Äitisi kertoi, että haikealta tuntuu. Eilen oli poiminut karviaisia ja itku oli tullut, kun oli muistanut, että näistä se Outi tykkää:) No, onneksi on nämä "kanavat", jotka ehkä vähän helpottavat koti-ikävää, tai sitten ei. Saattavat jopa lisätä sitä. Tsemppiä ja jaksamista edelleen, Raija