Hömppää ja kiirettä
Pappiongelma yllätti sitten kuitenkin hyvän alun jälkeen, kohta alan huutamaan. Ja Mikkelin seudun kirkkoherranvirastossa on kuulemma joku paikalla vasta 23.8., mikä on himppa myöhään tätä asiaa varten. Mutta kenkäongelma sentään on ratkennut, pidän suuresti uusista mustista kopistimista. Semmoiset aika perus, joten voin jatkossa luottaa niiden paikkaavan tilannetta silloin, kun mitkään turkoosit tai punaiset eivät käy. Tai beiget.
Juhlapaikkaa käytiin katsomassa ja... meinasin oksentaa ja pillahtaa itkuun. En tehnyt kumpaakaan, koska Jupe vakuuutti, ettei se niin paha ole. Että kyllä me se saadaan toimivaksi, eikä kenenkään tarvitse istua taivasalla kaatosateessa miettien itsekseen, että on tylsää ja kaikki on muutenkin huonosti. Ihan kaikesta sydämestäni toivon miehen olevan oikeassa, vaikka vähän epäilyttääkin. Onhan siellä toki nukkumatilaa, sauna ja Saimaa, kuten luvattiin, mutta kun... kun... Perkele.
Viisumihakemus odottaa edelleen postitusta, kun kävi ilmi, että olen typeryyksissäni unohtanut yhden liitteen hankkimisen: nykyisen oppilaitoksen opiskelijatodistus englanniksi leimattuna ja allekirjoitettuna. Onneksi kv-koordinaattori sai viestini nopeasti ja maanantaina jo voin paperin hakea, ja sitten onkin kaikki postimerkkiä myöten. Lennotkin on jo varattuna ja maksettuna eessun taassun, lähtö on 30.8. klo 14 Helsinki-Vantaalta (perillä tosin vasta seuraavana aamuna), ja paluu 3.12. (ja tämäkin lentää yli vuorokauden, joten Thaimaalle sanon hei hei jo 2.12.). Olen jännittynyt, vasta nyt tämä koko touhu tuntuu yhtään todelliselta. Tähän asti se on ollut jotenkin niin etäiostä, "sitten joskus syksyllä"-touhua.
Kävin shoppaileen, jee. Ostin ensimmäistä kertaa vyöasioita, joiden funktion on ihan puhtaasti asusteellinen. Uutta ja ihmeellistä, kovasti yritin niiden ostamista vältellä, mutta äiti ja pikkusisko pakottivat. Sanoivat, että minun pitäisi kaivaa vyötäröni esiin, eikä piiloutua "roikkuviin ja huonosti istuviin vaatteisiin, jotka peittävät parhaat puolet". Kysyin, ovatko tulleet ajatelleeksi sitä vaihtoehtoa, että teen niin ihan tietoisesti. Molemmat katsoivat minua, kuin pölvästiä. Hyvähän niiden on, kahden pitkän blondin. Mutta vaaterekkien välissä rumien alekuteiden kustannuksella kolmisin hölmöillessä oli vaan todettava, että sukua ollaan anyways. Ainakin hömppä-geeni vaikuttaa meissä kaikissa vahvana.
Juhlapaikkaa käytiin katsomassa ja... meinasin oksentaa ja pillahtaa itkuun. En tehnyt kumpaakaan, koska Jupe vakuuutti, ettei se niin paha ole. Että kyllä me se saadaan toimivaksi, eikä kenenkään tarvitse istua taivasalla kaatosateessa miettien itsekseen, että on tylsää ja kaikki on muutenkin huonosti. Ihan kaikesta sydämestäni toivon miehen olevan oikeassa, vaikka vähän epäilyttääkin. Onhan siellä toki nukkumatilaa, sauna ja Saimaa, kuten luvattiin, mutta kun... kun... Perkele.
Viisumihakemus odottaa edelleen postitusta, kun kävi ilmi, että olen typeryyksissäni unohtanut yhden liitteen hankkimisen: nykyisen oppilaitoksen opiskelijatodistus englanniksi leimattuna ja allekirjoitettuna. Onneksi kv-koordinaattori sai viestini nopeasti ja maanantaina jo voin paperin hakea, ja sitten onkin kaikki postimerkkiä myöten. Lennotkin on jo varattuna ja maksettuna eessun taassun, lähtö on 30.8. klo 14 Helsinki-Vantaalta (perillä tosin vasta seuraavana aamuna), ja paluu 3.12. (ja tämäkin lentää yli vuorokauden, joten Thaimaalle sanon hei hei jo 2.12.). Olen jännittynyt, vasta nyt tämä koko touhu tuntuu yhtään todelliselta. Tähän asti se on ollut jotenkin niin etäiostä, "sitten joskus syksyllä"-touhua.
Kävin shoppaileen, jee. Ostin ensimmäistä kertaa vyöasioita, joiden funktion on ihan puhtaasti asusteellinen. Uutta ja ihmeellistä, kovasti yritin niiden ostamista vältellä, mutta äiti ja pikkusisko pakottivat. Sanoivat, että minun pitäisi kaivaa vyötäröni esiin, eikä piiloutua "roikkuviin ja huonosti istuviin vaatteisiin, jotka peittävät parhaat puolet". Kysyin, ovatko tulleet ajatelleeksi sitä vaihtoehtoa, että teen niin ihan tietoisesti. Molemmat katsoivat minua, kuin pölvästiä. Hyvähän niiden on, kahden pitkän blondin. Mutta vaaterekkien välissä rumien alekuteiden kustannuksella kolmisin hölmöillessä oli vaan todettava, että sukua ollaan anyways. Ainakin hömppä-geeni vaikuttaa meissä kaikissa vahvana.