Nostalgiaruokaa
Tässä pari yötä sitten yövuorossa aloimme ohjaajani kanssa jotain syystä jutustella lapsuuden herkkuruuista. Yllättäin molempien muistoista löytyi kaksi samaa: vispipuuro ja makaronivelli. Yllättäin siksi, että hän on harmaantuva ja eläkeikää lähestyvä, kun taas minä olen vielä pieni. Mutta myös siksi, että molemmmat ruokalajit ole aina kokenut jotenkin... oudoiksi muiden silmissä. Ei kukaan yleensä tykkää niistä, jos ovat edes kuulleet mokomista.
"Ne oli sellaista köyhien ruokaa", ohjaajani valisti minua, kun muistelin, miten erityistä herkkua ne minulle aina olivat olleet. Hänen lapsuudessaan niitä syötiin mlkein jatkuvasti. Meillä ei niitä jokapäivä tarjottu, vaikka olisi kyllä maistunut. Muistan yhä, miten hienolta se aina tuntui, kun äiti keitteli ruispuolukkapuuroa isossa kattilassa, koska se tarkoitti sitä, että seuraavana päivänä se, mitä iltapalalta jäisi yli, vispattaisiin ihanaksi vaaleanpunaiseksi "prisessapuuroksi". ^-^ Tai kun huomasi kotiin tullessaan, että äiti on päässyt töistä aikaisin ja alkanut hitaasti keittää makaroneja vellimuhjuksi. *kuolaa muistoilleen* Pitäisi varmaan taas kotona käymisen häämöttäessä muistutella mamaa näistä herkuista...
Mutta koska aihe tuli kaivettua esille, en enää eilen kestänyt, vaan päätin tehdä makaronivelliä ihan äiteen reseptillä (jonka siltä kotoa muuttaessa pyysin). Miksi ei vispipuuroa? Koska sitä ohjaajani jo minule toi. ♥ Ohje on iso, noin 8 hengen, mutta mie syön tätä paljon. Om nom.
n. 4 dl makaronia (muotoa ja viljaa vaihtamalla saa kivaa vaihtelua, esim simpukoista tai kaurasta tulee kans hyvää)
n. 2 l maitoa
kunnon nokare voita
(n. 1 tl sokeria
ripaus suolaa)
Keitä makaroneja, kunnes mmelkein kaikki vesi on haihtunut. Lisää maito ja keittele kunnes alkaa sakeutua. Lisää voinokare (ja sokeri ja suola). Keitä vielä miedolla lämmöllä n. 10 - 15 min.
Jos ei sakeudu, niin lisää veteen/maitoon sekoitettuna n. 2 rkl vehnäjauhoja. Huomioithan, että tämä sakeutuu ja tiivistyy vielä jääkaapissa, joten tuoreena saakin olla vähän juoksevampaa. Ja tämän ei ole tarkoituskaan maistua oikein miltään (vaikka halutessasi voivt mautaa tämäh ihan milä tahansa hillosta ketsuppiin), tämä on kuitenkin lähinnä makaronia ja maitoa. :D
"Ne oli sellaista köyhien ruokaa", ohjaajani valisti minua, kun muistelin, miten erityistä herkkua ne minulle aina olivat olleet. Hänen lapsuudessaan niitä syötiin mlkein jatkuvasti. Meillä ei niitä jokapäivä tarjottu, vaikka olisi kyllä maistunut. Muistan yhä, miten hienolta se aina tuntui, kun äiti keitteli ruispuolukkapuuroa isossa kattilassa, koska se tarkoitti sitä, että seuraavana päivänä se, mitä iltapalalta jäisi yli, vispattaisiin ihanaksi vaaleanpunaiseksi "prisessapuuroksi". ^-^ Tai kun huomasi kotiin tullessaan, että äiti on päässyt töistä aikaisin ja alkanut hitaasti keittää makaroneja vellimuhjuksi. *kuolaa muistoilleen* Pitäisi varmaan taas kotona käymisen häämöttäessä muistutella mamaa näistä herkuista...
Mutta koska aihe tuli kaivettua esille, en enää eilen kestänyt, vaan päätin tehdä makaronivelliä ihan äiteen reseptillä (jonka siltä kotoa muuttaessa pyysin). Miksi ei vispipuuroa? Koska sitä ohjaajani jo minule toi. ♥ Ohje on iso, noin 8 hengen, mutta mie syön tätä paljon. Om nom.
n. 4 dl makaronia (muotoa ja viljaa vaihtamalla saa kivaa vaihtelua, esim simpukoista tai kaurasta tulee kans hyvää)
n. 2 l maitoa
kunnon nokare voita
(n. 1 tl sokeria
ripaus suolaa)
Keitä makaroneja, kunnes mmelkein kaikki vesi on haihtunut. Lisää maito ja keittele kunnes alkaa sakeutua. Lisää voinokare (ja sokeri ja suola). Keitä vielä miedolla lämmöllä n. 10 - 15 min.
Jos ei sakeudu, niin lisää veteen/maitoon sekoitettuna n. 2 rkl vehnäjauhoja. Huomioithan, että tämä sakeutuu ja tiivistyy vielä jääkaapissa, joten tuoreena saakin olla vähän juoksevampaa. Ja tämän ei ole tarkoituskaan maistua oikein miltään (vaikka halutessasi voivt mautaa tämäh ihan milä tahansa hillosta ketsuppiin), tämä on kuitenkin lähinnä makaronia ja maitoa. :D