Aamuja.
Pikkusisko lähti sitten armeijan harmaisiin, palvelukseen astuminen tänä aamuna. Olo on pikkuisen hämmentynyt. En usko siskon pärjävän, on liian neiti, tarkka ulkonäöstään, pöpöpelkoinen, huono noudattamaan ohjeita tai käskyjä , sekä pahastuu, jos sitä kritisoidaan. Voi voi. Ja sitten toisaalta minussa elää toivo siitä, että armeija vähän miehistäis sitä. Ja ehkä karsis sen mustavalkoisuutta, kirkasotsaisuutta ja naiviutta. Ehkä, toivottavasti. Sitä en vielä pysty uskomaan, että siskoseni pysyisi siellä tällä hetkellä usheasti aikomaansa koko palvelusaikaa. Mutta jos niin kuitenkin käy, hyvä hänelle. Jos ei, niin toivokaamme edes, että jotai muutosta ehditään aikaansaada.