Tarkkailussa
Tämän viikon harjoittelukohteenani on siis ollut tarkkailuosasto, joka toiminnaltaan ja potilasainekseltaan toi kyllä heti alusta lähtien vahvasti mieleen tk-vuodeosastot. 42 paikkaa, jotka jakautuvat kahteen tiimiin (1-18 ja 19-42), joiden väistä epäsuhtaa tasapainottaa se, että paikat 1-6 ovat taas niitä paremmin maksavien paikkoja ovellisessa huoneessa (ja saavat myös erityishuomiota ja "kiireettömänpää" hoitoa). Selvitin myös viimein, mitä nuo "paremmin maksavat" ihmiset ovat: niillä on sairasvakuutus korvaamassa. Maksavat vakuutukselle 5% joka kuukausi palkastaan (oli se tulotaso sitten mikä hyvänsä), ja vastaavasti vakuutus hoitaa kaikki sairastamisliitännäiset maksut. Joten kehtaavat vaatia parempaa, kun siitä kerta jatkuvasti maksavat. Osastolla harjoittelevat paikalliset opiskelijat olivat 2. vuotisia ensimmäisillä harjoitteluviikoillaan, eli olen nyt päässyt näkemään kaikkien vuosikurssien harjoitteluita. Ja koska opettajia oli vain yksi mutta opiskelijoita monta, niin pääsin/jouduin paikallisen käytännön mukaisesti ohjaamaan ja valvomaan nuorempia, koska "olet 4.vuotinen, joten osaat jo kaiken". No, onneksi mitään manuaalista RR:n ottamista ja pulssin tai hegitystaajuuden laskemista kummoisempaa ei juuri ole ollut. Yhden katetroinnin olen ohjannut (ja koska nämä tekee sen vähän eri lailla kuin mihin olen oppinut, niin hiukan jännitti tilanne itseänikin, mutta hyvin se meni) ja muutamat asentohoidot, sekä hyvin yllättävästi myös opettanut pissapussin tyhjentämistä. :D
Ah joo, nämä viimein viime sunnuntaina (kun oli taas vaihtariaktiviteetteja alkaen klo 4 aamulla) ymmärsivät, mitä olen täällä tekemässä. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, itse en ollut edes huomannut, että olivat jotenkin hukassa oleet tämän asian suhteen. Kun olen oppinut paljon ja saavuttanut tavoitteita. Mutta kai tämä ahaa-elämys helpottaa näiden opettajien oloa täällä, kun ei tarvitse enää tuskailla, että "Saakohan se vaihtari nyt tästä reissusta tarpeeksi sitä jotakin, mitä tui hakemaan?"
Tavoitteeni vaihdossa suoritettavalle harjoittelujaksolle ovat siis:
Optional Practical Training, 13 cr
Competences:
self-development competence, organizational and societal competence, customer work competence, health promotion competence, clinical competence, decision-making competence, guidance and teaching competence, international competence.
Objectives:
You develop your competence in nursing process. You work on the principles of evidence-based nursing. You acquire skills in holistic nursing for the patient, the family and the community. You carry out high-quality nursing. You acquire skills carry out high quality nursing. You think about your ethical perspective.
You are able to apply your knowledge and skills on the different areas of nursing you've selected, and able to be creative with your solutions when needed. You are able to be critical, realistic and objective while evaluating your development on your area of expertise. You comply with ethical requirements. You are able to work in teams, but also independently and on your own initiative.
Eli en ole opettelemassa mitään uutta "temppua" (eli hoitotoimenpidettä tai erikoisalaa), vaan kehittämässä kriittistä ajatteluani vertailemalla Suomen ja Thaimaan sairaanhoitoa - mitä eroja/samaa, mitä näistä voin oppia, mitä tunteita näkemäni ja kokemani minussa herättää...? Ammatillista kasvamista, stressin sietoa, itsestään ja kulttuuristaan oppimista uuden äärellä. Ja kyllä sitä väillä hippikin ihan hämmästyy, kun huomaan vaativani jotain näyttöön perustuvaa tietoa toimintatapojen tueksi, tai kyseenalaistavani jotain ihan käypäseltä kuulostavaa juttua, koska perusteet eivät mielestäni pidä vettä. Tai pissaa. Yleensä sitä jälkimmäistä.
Näin viime yönä hyvin elävän tuntuista unta, jossa olin ruskettunut käsivarsista sillein lehmä-laikukkaasti ja kasvot olivat ihan mustat (niin kuin Tiernapoikien Muriaaninen kuninkaalla). Siinä unessa katsein eilistä kasvojani hyvin epäuskoisena ja pohdin, että kehtaanko enää poistua huoneestani. Muutos oli tapahtunut jotenkin mystisesti yön aikana, olin vissiin unessa edellisenä päivänä palanut, tai jotain. :p Oikeasti en kuitenkaan ole ruskettunut minkään vertaa, vaan ihon värinä on ja pysyy edelleen kalmankelmeä. Varsinkin, kun vertaa paikallisiin. En ole koskaan ollut ruskettuvaa sorttia, palan vain ja ehkä aavistus-häivähdyksen päivetyn. Ei voi mitään, mutta lämmöstä ja valosta nautin sitten senkin edestä.
Söin taas eilen jotain astetta jännittävämpää. Lounaalla oli nuudeleita ja jotain epämääräisesti "kala"-nimikkeellä kulkevaa. Hyvin punaisen lihan oloista eikä yhtään kalan hajuista. Joten joko tämä nyt oli sitä tonnikalaa (jota tosiaan en ole koskaan syönyt) tai sitten jotain kalankaltaista nisäkästä, esim. delfiiniä. Hyvää oli, tätä tilaan uudestaankin. Päivällisellä kävin yhden synnärin hoitajan kanssa ihan fiinissä ravintolassa (kun se välttämättä halusi minut sinne viedä) ja tilasin jotain, minkä piti listan englanninkielisen version mukaan olla taskurapua. Ja joko ne täällä osaavat keittää ravun sakset ja kuoren tosi pehmeiksi jossain happomyrkyssä, tai sitten kyseessä oli meritähti (ulokkeiden määrä viittaisi tähän). Oms noms, oli miten vaan. (Ja tuosta synnärin hoitajasta vielä: paikalliset opiskelijat pelkäävät sitä ihan todella eikä sekää pidä niistä kenestäkään, kun ovat sen mielestä "laiskoja ja huonoa ainesta". Mutta. Minusta se on mukava ja napakan asiallinen, ja sekin pitää minusta kun kerta olen "älykäs ja ahkera", on sanonut sen suoraan monta kertaa. Ja ostanut minulle karkkia. :D Että ilmeisesti minussa on jotain ertyistä charmia.)
Halloween oli eilen ja pyhäinpäivä ois lauantaina. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin taas toistaiseksi.
