Elpymisiä
Hah!
Minua on kovasti moitittu siitä, etten ole kovin aktiivisesti journaliini kirjoitellut asioista. Siihen on ollut monia (ehkä hyviäkin!) syitä, mutta ajattelin silti yrittää elvyttää tätä pitämällä täällä unipäiväkirjaani. Ehkä muitakin juttuja kirjoittelen taas, saa nähdä. Ja varoituksen sana: useimmat uni-entryistä ovat aamutokkurassa paperille oksennettuja, jäsentelemättömiä ja kankeita, joten muodosta ei kannata välittää. Keskittykää sisältöön (tai useimmissa tapauksissa: törkeään sisällön puutteeseen).
---------- 10.8.2005 (keskiviikko) ----------
Yksin kotona Leppäsillassa, olen eteisessä. Ulkoa kuuluu outoa ulinaa ja vaikerrusta, avaan oven ja menen katsomaan. Talon edessä olevalla isolla kivellä makaa lapsi tutti suussa ja vaikeroi (VOI VOI VOI MINUA). Kysyn mikä hätänä, lapsi vastaa että hampaaseen sattuu. Sepä harmillista. Parkkipaikalta päin on tulossa hieno, muuten valkoisiin pukeutunut mutta mustahattuinen rouva -- kysyn tietääkö kenen tuo voivotteleva lapsi oikein on. Selittää kiiruhtaessaan että kyllä se varmasti jonkun tässä lähellä asuvan lapsi on.
Menen soittamaan lähitalojen ovikelloja, kukaan ei vastaa. Ärsyynnyn. Päätän mennä kotiin ja unohtaa koko asian, paitsi että sama voivotus jatkuu edelleen. Katson jostain syystä minikokoiseksi muuttuneesta postiluukusta läpi ulos. Ei näy enää mitään. Menen keittiöön. Hyräilen ja välillä laulan jotain sävelmää joka kuulostaa todella hienolta, jopa upealta. Pohdin levytyssuunnitelmia.
---------- 12.8.2005 (perjantai) ----------
Jonkin vanhan pienen talon ullakolla, ison pöydän ääressä. Joka paikassa mattoja käärittynä muoveihin. Menen alas erittäin kapeita portaita, hiuksiini takertuu hämähäkinseitti jonka päässä iso hämähäkki.
[Jostain syystä olen viime aikoina nähnyt paljon unia hämähäkeistä -- johtuu kai varmaan parvekkeelta olohuoneeseeni suuntautuneesta hämähäkki-invaasiosta.]
---------- 14.8.2005 (sunnuntai) ----------
Jonkinlainen iso, jättiläismäinen valtamerilaiva. Muistuttaa jotakin avaruusalusta, kannet jatkuvat silmänkantamattomiin. Näemme ylemmällä kannella pienemmän aluksen jolla ilmeisesti päätämme paeta -- jatkamme hyvin salamyhkäisesti sitä kohti, mukanamme Leonard Nimoyn näköinen mies. Saavumme jossain vaiheessa turvatarkastuspisteeseen jossa on pommisuojamaiset valkoiset vaahtomuoviseinät. Juoksemme sen läpi parin metrin päässä olevaan kouruun. Turvajärjestelmät aktivoituvat, päällemme lankeaa happosade. Ei satuta. Päinvastoin, se tuntuu oikein miellyttävältä. Menemme ihmetellen lopuista turvatarkastuksista läpi, William Shatnerin näköinen mies ei halua nähdä henkilöllisyyspapereitamme.
Tulemme myöhemmin liikuntasaliin. Siellä pelaamme peliä, jossa osa pelaajista roikkuvat puolapuista ja osa on kentällä sählymailojen kanssa ja yrittävät osua paperinpalasella seinillä roikkuviin pelaajiin. Nämä saavat torjua jaloillaan. Pelaan huonosti. Kentällä myös Herra Lappalainen, iso ja tyhmä. Peli loppuu, tulee kiire kerätä puolapuille laskostamani puvun vaatteet. Säntään muiden liikuntasalien läpi pois, ovat täynnä ihmisiä, osa tuttuja.
Seuraavaksi saavun hyttipaikallemme, jossa asettelen vaatteeni henkareihin. Isä ja isoisäkin tulevat, annan isoisälle housuhenkarin mutta tämän housut eivät mahdu siihen. Isä yrittää laittaa ne väkipakolla muttei onnistu. KAIKKI TOIVO HEITETTÄKÖÖN. Jossain vaiheessa ohjelmassa seuraa väestönlaskenta. Pakenen paikalta koska en halua tulla lasketuksi. Poistun hyteistämme etelää kohti, jossa on valtavaa vaatekauppaa muistuttava hyttiosasto. Katselen värikkäitä vöitä ja muita vaatteita. Tarkastan myös osaston muut hytit, yksi niistä muistuttaa valtavaa jääkaappia. Ne ovat kuitenkin pääosin tyhjiä, likaisia, limaisia ja pahanhajuisia. Jääkaappihytti on täynnä vihreää homeista limaa.
Menen takaisin omiin hyttitiloin, ja ilmoitan suureen ääneen muiden hyttien olevan kauheita ("MUUT HYTIT OVAT KAUHEITA!") -- yleistä tyytyväisyyttä. Myhäilen.
[Normaalin absurdi uni minulle. Sekoitus Star Trekiä, irkkimiittiä, Loveboatia, armeija-aikoja ja vaikka mitä. Kaikki sulassa sovussa.]
---------- 16.8.2005 (tiistai) ----------
Iso, monta huoneistoa käsittävä asunto. Valtavan pitkä ja kapea olohuone, hienosti sisustettu. Valituissa paloissa Tim Rennerin haastattelu, kertoo Current 93:sta. Juon monta pullollista simaa rusinoineen, jatkan sitä koska jos lopetan, pullot eivät enää täyty. Lakanoiden seassa kulkee oravia. Yksi lakanan sisälle kääriytynyt, neitsyt Marialta näyttävä puree minua.
[Tuo muuten sattui tuo oravanpurema aika lailla. Siksi taisinkin herätä.]
---------- 28.8.2005 (sunnuntai) ----------
Karakallion ostoskeskus. Joskus illalla, hämärää ja sateista. Ihmisiä on vähän. Kävelen Leppäsiltaa kohti, kunnes kiskoilta suistunut täynnä ihmisiä oleva juna tulee vastaan, lujaa. HAPPO/VAAHTOMUOVI/VAAHTOKARKKIJUNA AARGH! Juna venyy ja kiemurtelee. Juoksen junaa pakoon jonnekin K-Kaupan takana oleville kallioille, melkein jään sen alle. Lopulta juna kääntyy takaisin mistä se oli tullut, kiipeän sen katolle mutta sielläkään ei ole turvallista, hyppään pois. Onnettomuustutkijat tulevat paikan päälle laitteineen ja ajoneuvoineen. Käyn K-Kaupassa, se on tyhjä ja ankea, ihmiset surullisen näköisiä. Ei ihmekään, juna-onnettomuudet ovat aina ankeita.
---------- 10.9.2005 (lauantai) ----------
M selittää kuinka J onkin oikeastaan aika kuuma, puhuu tämän rahoitusbisneksistä. Jossain välissä ompelen ratkennutta sormikastani.
---------- 23.9.2005 (perjantai) ----------
Luokkahuone vanhassa koulussa, minä ja M istumme keskustelemassa LH:n kanssa. LH:lla ei ole silmälaseja, yrittää tarkentaa näköään M:ään heiluttelemalla päätään edestakaisin kuten pöllö.
[Tämä taitaa jotenkin liittyä taannoiseen optikolla käymiseeni.]
---------- 24.9.2005 (lauantai) ----------
Voitan jonkin ovelan kikan avulla miljoonia ja taas miljoonia eri yksittäisten Yhdysvaltalaisten osavaltioiden järjestämistä lottoarvonnoista. Voittorahat käytän uskomattoman hienoon, valtavankokoiseen laitteeseen, joka napin painalluksella muuttaa harmaat farkkuni sinisiksi. Kuinka kätevää! Laite on upea, lähes syleilen sitä sinisissä farkuissani. Tekniikan riemuvoitto.
Minua on kovasti moitittu siitä, etten ole kovin aktiivisesti journaliini kirjoitellut asioista. Siihen on ollut monia (ehkä hyviäkin!) syitä, mutta ajattelin silti yrittää elvyttää tätä pitämällä täällä unipäiväkirjaani. Ehkä muitakin juttuja kirjoittelen taas, saa nähdä. Ja varoituksen sana: useimmat uni-entryistä ovat aamutokkurassa paperille oksennettuja, jäsentelemättömiä ja kankeita, joten muodosta ei kannata välittää. Keskittykää sisältöön (tai useimmissa tapauksissa: törkeään sisällön puutteeseen).
---------- 10.8.2005 (keskiviikko) ----------
Yksin kotona Leppäsillassa, olen eteisessä. Ulkoa kuuluu outoa ulinaa ja vaikerrusta, avaan oven ja menen katsomaan. Talon edessä olevalla isolla kivellä makaa lapsi tutti suussa ja vaikeroi (VOI VOI VOI MINUA). Kysyn mikä hätänä, lapsi vastaa että hampaaseen sattuu. Sepä harmillista. Parkkipaikalta päin on tulossa hieno, muuten valkoisiin pukeutunut mutta mustahattuinen rouva -- kysyn tietääkö kenen tuo voivotteleva lapsi oikein on. Selittää kiiruhtaessaan että kyllä se varmasti jonkun tässä lähellä asuvan lapsi on.
Menen soittamaan lähitalojen ovikelloja, kukaan ei vastaa. Ärsyynnyn. Päätän mennä kotiin ja unohtaa koko asian, paitsi että sama voivotus jatkuu edelleen. Katson jostain syystä minikokoiseksi muuttuneesta postiluukusta läpi ulos. Ei näy enää mitään. Menen keittiöön. Hyräilen ja välillä laulan jotain sävelmää joka kuulostaa todella hienolta, jopa upealta. Pohdin levytyssuunnitelmia.
---------- 12.8.2005 (perjantai) ----------
Jonkin vanhan pienen talon ullakolla, ison pöydän ääressä. Joka paikassa mattoja käärittynä muoveihin. Menen alas erittäin kapeita portaita, hiuksiini takertuu hämähäkinseitti jonka päässä iso hämähäkki.
[Jostain syystä olen viime aikoina nähnyt paljon unia hämähäkeistä -- johtuu kai varmaan parvekkeelta olohuoneeseeni suuntautuneesta hämähäkki-invaasiosta.]
---------- 14.8.2005 (sunnuntai) ----------
Jonkinlainen iso, jättiläismäinen valtamerilaiva. Muistuttaa jotakin avaruusalusta, kannet jatkuvat silmänkantamattomiin. Näemme ylemmällä kannella pienemmän aluksen jolla ilmeisesti päätämme paeta -- jatkamme hyvin salamyhkäisesti sitä kohti, mukanamme Leonard Nimoyn näköinen mies. Saavumme jossain vaiheessa turvatarkastuspisteeseen jossa on pommisuojamaiset valkoiset vaahtomuoviseinät. Juoksemme sen läpi parin metrin päässä olevaan kouruun. Turvajärjestelmät aktivoituvat, päällemme lankeaa happosade. Ei satuta. Päinvastoin, se tuntuu oikein miellyttävältä. Menemme ihmetellen lopuista turvatarkastuksista läpi, William Shatnerin näköinen mies ei halua nähdä henkilöllisyyspapereitamme.
Tulemme myöhemmin liikuntasaliin. Siellä pelaamme peliä, jossa osa pelaajista roikkuvat puolapuista ja osa on kentällä sählymailojen kanssa ja yrittävät osua paperinpalasella seinillä roikkuviin pelaajiin. Nämä saavat torjua jaloillaan. Pelaan huonosti. Kentällä myös Herra Lappalainen, iso ja tyhmä. Peli loppuu, tulee kiire kerätä puolapuille laskostamani puvun vaatteet. Säntään muiden liikuntasalien läpi pois, ovat täynnä ihmisiä, osa tuttuja.
Seuraavaksi saavun hyttipaikallemme, jossa asettelen vaatteeni henkareihin. Isä ja isoisäkin tulevat, annan isoisälle housuhenkarin mutta tämän housut eivät mahdu siihen. Isä yrittää laittaa ne väkipakolla muttei onnistu. KAIKKI TOIVO HEITETTÄKÖÖN. Jossain vaiheessa ohjelmassa seuraa väestönlaskenta. Pakenen paikalta koska en halua tulla lasketuksi. Poistun hyteistämme etelää kohti, jossa on valtavaa vaatekauppaa muistuttava hyttiosasto. Katselen värikkäitä vöitä ja muita vaatteita. Tarkastan myös osaston muut hytit, yksi niistä muistuttaa valtavaa jääkaappia. Ne ovat kuitenkin pääosin tyhjiä, likaisia, limaisia ja pahanhajuisia. Jääkaappihytti on täynnä vihreää homeista limaa.
Menen takaisin omiin hyttitiloin, ja ilmoitan suureen ääneen muiden hyttien olevan kauheita ("MUUT HYTIT OVAT KAUHEITA!") -- yleistä tyytyväisyyttä. Myhäilen.
[Normaalin absurdi uni minulle. Sekoitus Star Trekiä, irkkimiittiä, Loveboatia, armeija-aikoja ja vaikka mitä. Kaikki sulassa sovussa.]
---------- 16.8.2005 (tiistai) ----------
Iso, monta huoneistoa käsittävä asunto. Valtavan pitkä ja kapea olohuone, hienosti sisustettu. Valituissa paloissa Tim Rennerin haastattelu, kertoo Current 93:sta. Juon monta pullollista simaa rusinoineen, jatkan sitä koska jos lopetan, pullot eivät enää täyty. Lakanoiden seassa kulkee oravia. Yksi lakanan sisälle kääriytynyt, neitsyt Marialta näyttävä puree minua.
[Tuo muuten sattui tuo oravanpurema aika lailla. Siksi taisinkin herätä.]
---------- 28.8.2005 (sunnuntai) ----------
Karakallion ostoskeskus. Joskus illalla, hämärää ja sateista. Ihmisiä on vähän. Kävelen Leppäsiltaa kohti, kunnes kiskoilta suistunut täynnä ihmisiä oleva juna tulee vastaan, lujaa. HAPPO/VAAHTOMUOVI/VAAHTOKARKKIJUNA AARGH! Juna venyy ja kiemurtelee. Juoksen junaa pakoon jonnekin K-Kaupan takana oleville kallioille, melkein jään sen alle. Lopulta juna kääntyy takaisin mistä se oli tullut, kiipeän sen katolle mutta sielläkään ei ole turvallista, hyppään pois. Onnettomuustutkijat tulevat paikan päälle laitteineen ja ajoneuvoineen. Käyn K-Kaupassa, se on tyhjä ja ankea, ihmiset surullisen näköisiä. Ei ihmekään, juna-onnettomuudet ovat aina ankeita.
---------- 10.9.2005 (lauantai) ----------
M selittää kuinka J onkin oikeastaan aika kuuma, puhuu tämän rahoitusbisneksistä. Jossain välissä ompelen ratkennutta sormikastani.
---------- 23.9.2005 (perjantai) ----------
Luokkahuone vanhassa koulussa, minä ja M istumme keskustelemassa LH:n kanssa. LH:lla ei ole silmälaseja, yrittää tarkentaa näköään M:ään heiluttelemalla päätään edestakaisin kuten pöllö.
[Tämä taitaa jotenkin liittyä taannoiseen optikolla käymiseeni.]
---------- 24.9.2005 (lauantai) ----------
Voitan jonkin ovelan kikan avulla miljoonia ja taas miljoonia eri yksittäisten Yhdysvaltalaisten osavaltioiden järjestämistä lottoarvonnoista. Voittorahat käytän uskomattoman hienoon, valtavankokoiseen laitteeseen, joka napin painalluksella muuttaa harmaat farkkuni sinisiksi. Kuinka kätevää! Laite on upea, lähes syleilen sitä sinisissä farkuissani. Tekniikan riemuvoitto.