loma
On ollut hyvä loma. Se alkoi puolentoista viikon histel-putkella kotimaassa, ensin Rosala, pari päivää kiertelyä Turun suunnalla ja lopuksi Saltvik. Välipäivä kotona, sitten muutaman päivän kevyt työleiri, saunomista ja mustikanpoimintaa mökillä. Tänään vielä ilta Tallinnassa ja huomenna päivä Tarttossa, sunnuntaina kotiinpaluun jälkeen eräät lipeävät taas lakeuksille.
Histelrusketus on saatu kämmenselkiin ja naamaan, jota ei juuri ole tullut peilistä katseltua. Rentoutumista on tapahtunut, työasiat ovat pyörineet mielessä huomattavan vähän, mitä nyt välillä lurkkineet takaraivon tienoilla. Viinattomuus on myös viime kädessä ollut hyväksi: ei ylilyöntejä, ei päänsärkyjä (tai no pari, muttei krapulan vuoksi), ei edes sitä kärttyisyyttä, joka mukavastakin tissuttelusta välillä tulee. Pariin otteeseen on tehnyt ihan hillittömästi mieli kylmää siideriä tai lasillista valkkaria, mutta sellaista se kai vaan on. Olen kompensoinut syömällä jäätelöä melkein joka päivä. Jotain ruokavalioremonttia täytyy ehkä vähän yrittää, mutta jätän sen lomanjälkeiseen aikaan.
Histelöinti oli ihan ok ok, ei valtavaa merkityksen tunnetta mutta vähän edistyneitä käsityöprojekteja ja ihan mukavaa hengaamista ihmisten kanssa. Katsellaan, mihin se siitä kehittyy. En kaipaa uusia harrastuksia, mutta jotain merkityksellisyyttä tähän vanhaan kyllä. Parasta lomassa oli toisen kanssa oleminen, se, ettei käyty liikaa toistemme hermoille vaan oli oikeasti kivaa tehdä ja nähdä ja olla yhdessä. Monelta osin samankaltaiset kiinnostuksenkohteet ja ajatukset siitä, mihin elämässä ollaan menossa, ovat kyllä eduksi. Tuntuu aika hämmästyttävältä ajatella, että vuosi sitten olin keskellä repivää erokriisiä ja nyt tässä. Täytyy kai uskaltaa olla onnellinen, kun siihen tilaisuus on.
Ajatus arkeen paluusta ei innosta, mutta miksipä innostaisi. Onneksi on parin päivän puskuri vielä. Keitän toisen kupin teetä, raivaan kohta vähän kämpän jo reissaamista ennen ja varsinkin sen aikana niellyttä kaaosta, ja alkuiltapäivästä mennään taas. Viroon on luvattu sadetta, mutta niin kuin matkaseura totesi, niin mehän ollaan lähinnä museoissa kuitenkin :)
Histelrusketus on saatu kämmenselkiin ja naamaan, jota ei juuri ole tullut peilistä katseltua. Rentoutumista on tapahtunut, työasiat ovat pyörineet mielessä huomattavan vähän, mitä nyt välillä lurkkineet takaraivon tienoilla. Viinattomuus on myös viime kädessä ollut hyväksi: ei ylilyöntejä, ei päänsärkyjä (tai no pari, muttei krapulan vuoksi), ei edes sitä kärttyisyyttä, joka mukavastakin tissuttelusta välillä tulee. Pariin otteeseen on tehnyt ihan hillittömästi mieli kylmää siideriä tai lasillista valkkaria, mutta sellaista se kai vaan on. Olen kompensoinut syömällä jäätelöä melkein joka päivä. Jotain ruokavalioremonttia täytyy ehkä vähän yrittää, mutta jätän sen lomanjälkeiseen aikaan.
Histelöinti oli ihan ok ok, ei valtavaa merkityksen tunnetta mutta vähän edistyneitä käsityöprojekteja ja ihan mukavaa hengaamista ihmisten kanssa. Katsellaan, mihin se siitä kehittyy. En kaipaa uusia harrastuksia, mutta jotain merkityksellisyyttä tähän vanhaan kyllä. Parasta lomassa oli toisen kanssa oleminen, se, ettei käyty liikaa toistemme hermoille vaan oli oikeasti kivaa tehdä ja nähdä ja olla yhdessä. Monelta osin samankaltaiset kiinnostuksenkohteet ja ajatukset siitä, mihin elämässä ollaan menossa, ovat kyllä eduksi. Tuntuu aika hämmästyttävältä ajatella, että vuosi sitten olin keskellä repivää erokriisiä ja nyt tässä. Täytyy kai uskaltaa olla onnellinen, kun siihen tilaisuus on.
Ajatus arkeen paluusta ei innosta, mutta miksipä innostaisi. Onneksi on parin päivän puskuri vielä. Keitän toisen kupin teetä, raivaan kohta vähän kämpän jo reissaamista ennen ja varsinkin sen aikana niellyttä kaaosta, ja alkuiltapäivästä mennään taas. Viroon on luvattu sadetta, mutta niin kuin matkaseura totesi, niin mehän ollaan lähinnä museoissa kuitenkin :)