(no subject)

Apr 09, 2006 22:13

No joo, nyt ehkä jaksaisikin jopa.
On niin hassua, että nyt on jo viides koeviikko tätä lukuvuotta. Enää kuusi hassua viikkoa ja sitten on jo kesäloma. Tänään käytiin Valtterissa jasinne kävellessä tunsi jo kevään. Oli niin ihanaa. Lämmin, niin siis oikeasti LÄMMIN tuuli. Ei tarvinnut enää käyttää sormikkaitakaan. Huisia.
Näin Valtsussa Touhonkin. Oli kyllä hassua yhtäkkiä nähdä. Ei ollakaan aikoihin törmätty, ei varmaan sitten Stellan häiden. Niin nopeasti aika kulunut niistäkin. Vasta äskenhän me juhlittiin polttareita kosteissa merkeissä. Oivoi että olikin mukavaa. Tuijoteltiin kiasmalle ja rautatientorille yläilmoista saunanraikkaina kaljapullojen kanssa. Whooo. Käveltiin valtsusta syömään kiinalaiseen ja siitä käveltiin sit keskustaan. Oli pitkä kävely, mutkien kautta. Oli kyllä kivaa. kävellä vaan käsi kädessä katuja pitkin.
Kaipaan niin jo pussikaljoittelua. Haha. Se on ehkä parasta kesässä. Koko päivä jossain puistossa, syöden, juoden.. Juoden pääasiassa.
En ole kyllä varmaan ikinä ollut näin tyytyväinen elämääni. Vaikka onkin aina näitä pieniä takaiskuja, niin ei ole vielä tullut mitään täysin lannistavaa. Niin paljon helpompaa olla ja elää, kun on joku jota rakastaa, ja joka on tukena ja rakastaa takaisin. Voisinpa vaikka sanoa, että olen ehkä jopa hieman onnellinen.
Viikonloppu on ollut kiva ja se on tuntunut iäisyydeltä. Torstaina koulun jälkeen töihin, ja kotiin. Perjantaina sitten päätettiin pitää juomingit meillä. Ensin näytti siltä, ettei muita ole tulossa kuin katja, mutta kyllä sitten myöhemmin tuli otsot ja alet ja harrikin kävi sammumassa tössa meiän sohvalla. Sen seurauksena harrin sukat paistettiin rapeaksi mikrossa CD-levyjen ja folion kanssa. Mikrossa kävi illan aikana ilmanraikastimen ja omenan väliltä miltei kaikki jopa Alen SK-ravintoloiden kanta-asiakas kortti. Puolen yön jälkeen kantis ja Katja häipyi miltei heti. Hassua, että miltei poikkeuksetta juomien määrä on suoraan verrannollinen hauskuuden määrään. Suutuin Ilelle, kun jätti minut yksin alakertaan mitään sanomatta (ei, en voinut mennä mukana ylös, en tietenkään) ja lähdin sitten yksin helsingin yöhön äärettömän vihaisena. Pääsin kotiin ja söin kylmää makaronilaatikkoa ja sammuin. Herätessäni aamu kuudelta huomaan, että herrakin on päässyt kotiin saakka. Ale mukanaan.
Aamulla kannettiin uskollisena meitä palvellut mikro roskikseen.
Ainoa asia, joka on vähän vituttanut tässä viikonlopussa on se, kun eilen Olivialla, hihihihihihi, oli taas hirveästi jotain, hihihihihihihi, ihkupihku asiaa ilelle via messenger ja sitten vielä, hihihihihihihihi, pyysi meidät huomiseks sen synttäreille. Vitusti kiinnostaa joo. Eli ei. Onneks ilellä ei oo rahaa, niin ei varmasti olla menossa. En välttämättä kestäis koko iltaa.
Mut haha, miltei unohdin. Otso kertoi niin hassuja ja mehukkaita juttuja lauantaina, ettei oikeestaan mikään harmita. xD
Previous post Next post
Up