(no subject)
Melankoliapuuskat iski.
Tottuuko vaihtuviin asioihin helposti? Tuntuu oudolta, kun tilanteet muuttuu jotenkin niin nopeasti ja niin paljon.
Mä ajattelin, et jos asioita ei vaan mieti ja niistä yrittää selvitä hiljaa ja huomaamattomasti, ni se on ihan ok. Mut silti näitä fiiliksiä tulee ihan arvaamattomasti ja vähän turhankin usein.
Oon viime päivinä kaivannut Artoa. Enemmän kuin yleensä. Yritin yksi päivä etsiä netistä sille avattuja muistosivustoja, mutta ne oli kaikki poistettu. Tuntuu että sekin vain ajautuu kauemmaksi, vaikka lupasin itselleni ettei niin tule koskaan käymään. Joskus vaan toivoo, että ajassa vois mennä taaksepäin, että vois hyvästellä oikein. Tai muuttaa asioita muuten. Harmittaa kauheesti, kun en tiedä mitä se poika oikeasti ajatteli musta.
Miksi kaikki ihanat aina lähtee pois.
Sitten niihin iloisempiin asioihin: Olin eilen vähän tamppaamassa Tuulan mattoja :D Hitto, ensin kuljin halki Jyväskylän MATTOPIISKA kädessä (porukka vähän katto ku heiluttelin sitä niinku joku ninja) ja sitte ku ruvettiin tamppaan, ni olipahan ainakin selkeetä parantumista huomattavissa. :D Silmät oli ihan pölyssä, kurkku karheena ja nenä tukossa. Tuulan matot <3 Mut onneks sain kylmää pepsi maxia (kyllä, lakko loppui, TEIN SEN!) ja oli ihanaa seuraa. :)
Onneks on sentään maailman ihanimmat kaverit.
Nyt nukkumaan, huomenna pääsee taas istumaan. >:(
Pusuja. :*
Tottuuko vaihtuviin asioihin helposti? Tuntuu oudolta, kun tilanteet muuttuu jotenkin niin nopeasti ja niin paljon.
Mä ajattelin, et jos asioita ei vaan mieti ja niistä yrittää selvitä hiljaa ja huomaamattomasti, ni se on ihan ok. Mut silti näitä fiiliksiä tulee ihan arvaamattomasti ja vähän turhankin usein.
Oon viime päivinä kaivannut Artoa. Enemmän kuin yleensä. Yritin yksi päivä etsiä netistä sille avattuja muistosivustoja, mutta ne oli kaikki poistettu. Tuntuu että sekin vain ajautuu kauemmaksi, vaikka lupasin itselleni ettei niin tule koskaan käymään. Joskus vaan toivoo, että ajassa vois mennä taaksepäin, että vois hyvästellä oikein. Tai muuttaa asioita muuten. Harmittaa kauheesti, kun en tiedä mitä se poika oikeasti ajatteli musta.
Miksi kaikki ihanat aina lähtee pois.
Sitten niihin iloisempiin asioihin: Olin eilen vähän tamppaamassa Tuulan mattoja :D Hitto, ensin kuljin halki Jyväskylän MATTOPIISKA kädessä (porukka vähän katto ku heiluttelin sitä niinku joku ninja) ja sitte ku ruvettiin tamppaan, ni olipahan ainakin selkeetä parantumista huomattavissa. :D Silmät oli ihan pölyssä, kurkku karheena ja nenä tukossa. Tuulan matot <3 Mut onneks sain kylmää pepsi maxia (kyllä, lakko loppui, TEIN SEN!) ja oli ihanaa seuraa. :)
Onneks on sentään maailman ihanimmat kaverit.
Nyt nukkumaan, huomenna pääsee taas istumaan. >:(
Pusuja. :*