(no subject)
Jes, sain vielä lipun Tuskaan perjantaille! Tästä tulee kivaa.
Nyt oon Helsingissä, huomenna meen festaroimaan + katsomaan Grendeliä Kallioon! Sit seuraavana viikonloppuna onkin juhannus, sillon grillaillaan ja juodaan tequilaa :D
Sit on tuskaperjantai ja sit meen varmaan takas Jyväskylään lauantaina! Sit chillaan ja hengaan ja oon rentoutunut. Ja ehkä humalainen. Toisinaan.
Kaikkea on tapahtunut. Nyt tuntuu että olis mahdollisuus tehdä mitä vain. Mulla on kaikki, mutta en tiedä mitä tehdä. Olen ehkä vähän eksyksissä.
Olin keskiviikkona tuolla kylillä, kun siellä oli musiikkitapahtuma. Tuli kamala kaipuu soittaa sellainen innostunut puhelu et "jes, tää esiintyjä on ihan kauhee ja sillä on liian iso paita" ja masennuin kauheesti kun tajusin sen, että mun vakityyppi ei enää ole käytettävissä. Ainakin luulen niin. Mutta ehkä sitä vaan pitää totutella siihen, että täytyy nauttia yksinään. Juhlia yksinään. Koettaa ottaa kaikki ilo irti asioista, vaikkei ystäviä olisikaan läsnä.
Ne asiat unohtuu ajallaan. En kuitenkaan haluaisi menettää tähän mennessä parasta hehkutuskaveria sen takia, että joskus tunteet karkaavat käsistä. Koska oikeesti, se on maailman paras tunne kun voi vaan kertoa kaikki mahdolliset visiot puhelimessa ja se toinen ymmärtää. Se nauraa ja elää sitä hetkeä mukana. Sellaisia ihmisiä tarvitsisi enemmän.
Tiistaina katsottiin Annan kanssa 4D:tä. Siinä afrikkalaiset sai syövän naamaansa ja sitten niistä tuli epämuodostuneita. Seuraavana aamuna heräsin ja olin ihan varma että mun naama on alkanut kasvaa sivusuunnassa, ja mulle olisi kehittymässä monen kilon painoinen kasvain poskeen. :D oli aika absurdi tunne. Oon ihanan hysteerinen toisinaan.
Mut tajusin myös, että mulla on maailman parhaimmat kaverit. Oikeesti. Jostain syystä nyt tuntuu siltä, että asiat vois melkeinpä olla hyvin. Se tunne on ylivoimaisen hieno. :)
Nyt oon Helsingissä, huomenna meen festaroimaan + katsomaan Grendeliä Kallioon! Sit seuraavana viikonloppuna onkin juhannus, sillon grillaillaan ja juodaan tequilaa :D
Sit on tuskaperjantai ja sit meen varmaan takas Jyväskylään lauantaina! Sit chillaan ja hengaan ja oon rentoutunut. Ja ehkä humalainen. Toisinaan.
Kaikkea on tapahtunut. Nyt tuntuu että olis mahdollisuus tehdä mitä vain. Mulla on kaikki, mutta en tiedä mitä tehdä. Olen ehkä vähän eksyksissä.
Olin keskiviikkona tuolla kylillä, kun siellä oli musiikkitapahtuma. Tuli kamala kaipuu soittaa sellainen innostunut puhelu et "jes, tää esiintyjä on ihan kauhee ja sillä on liian iso paita" ja masennuin kauheesti kun tajusin sen, että mun vakityyppi ei enää ole käytettävissä. Ainakin luulen niin. Mutta ehkä sitä vaan pitää totutella siihen, että täytyy nauttia yksinään. Juhlia yksinään. Koettaa ottaa kaikki ilo irti asioista, vaikkei ystäviä olisikaan läsnä.
Ne asiat unohtuu ajallaan. En kuitenkaan haluaisi menettää tähän mennessä parasta hehkutuskaveria sen takia, että joskus tunteet karkaavat käsistä. Koska oikeesti, se on maailman paras tunne kun voi vaan kertoa kaikki mahdolliset visiot puhelimessa ja se toinen ymmärtää. Se nauraa ja elää sitä hetkeä mukana. Sellaisia ihmisiä tarvitsisi enemmän.
Tiistaina katsottiin Annan kanssa 4D:tä. Siinä afrikkalaiset sai syövän naamaansa ja sitten niistä tuli epämuodostuneita. Seuraavana aamuna heräsin ja olin ihan varma että mun naama on alkanut kasvaa sivusuunnassa, ja mulle olisi kehittymässä monen kilon painoinen kasvain poskeen. :D oli aika absurdi tunne. Oon ihanan hysteerinen toisinaan.
Mut tajusin myös, että mulla on maailman parhaimmat kaverit. Oikeesti. Jostain syystä nyt tuntuu siltä, että asiat vois melkeinpä olla hyvin. Se tunne on ylivoimaisen hieno. :)