Syksy tulee mutta missä on innostus?
Opiskeluvuoden alku se vaan hiipii lähemmäs ja lähemmäs. Lukujärjestyksessäni on sikamaisen vähän luentoja, mutta pitäisi sitten olla aikaa gradulle ja muille itsenäisille hommille. Enpä varmaan saa silti mitään aikaan... Puuh. Perinteiseen tapaan meidän laitos on aivan sekaisin enkä ole saanut viestintätieteiden laitoksenkaan nettisivuista oikeen selkoa. Noh, ehkäpä ne asiat vielä järjestyvät.
Viime viikolla olin muuttamassa pikkuveljeä Ähtäriin ja siellä se nyt aloitteli amk-opintoja. Kauheesti vaan ottaa päähän se, miten äiti paapoo Henkkaa ja hoitaa kaikki asiat sen puolesta, vaikka minun mielestäni jannu saisi opetella olemaan itsekseen ja hoitamaan omat asiansa. Minä muutin kotoa melkein kolme vuotta nuorempana ja olen saanut oppia aika monia asioita yrityksen ja erehdyksen kautta. Olen jopa vähän järkyttynyt tästä äitin hoivavietistä, kun kotona en ole semmoiseen oikeen ikinä törmännyt. Kaipa se kuopuksen lähtö sitten ottaa koville...
Viikonloppuna kotinurkilla oli hurjaa kun poliisiautoja kulki meidän ohi monta kertaa päivässä. Oli vähän hämmentävää nähdä maijoja omassa pihassa, varsinkin kun siellä korvessa ei tosiaankaan usein tapahdu mitään, mihin poliisia tarvittaisiin. Kylän tehokkaiden juorukellojen avulla kuitenkin selvisi, että ne etsivät jotain vankilasta karannutta/päässyttä miestä, joka oli taas tehnyt jotain laittomuuksia ja majaili siellä peräkorvessa. Hmm, vanhempani asuvat huonolla asuinalueella.
Ei tässä nyt ole tapahtunut oikeen mitään mullistavaa. Yritän vain edelleen olla ajattelematta ikäviä asioita.
Viime viikolla olin muuttamassa pikkuveljeä Ähtäriin ja siellä se nyt aloitteli amk-opintoja. Kauheesti vaan ottaa päähän se, miten äiti paapoo Henkkaa ja hoitaa kaikki asiat sen puolesta, vaikka minun mielestäni jannu saisi opetella olemaan itsekseen ja hoitamaan omat asiansa. Minä muutin kotoa melkein kolme vuotta nuorempana ja olen saanut oppia aika monia asioita yrityksen ja erehdyksen kautta. Olen jopa vähän järkyttynyt tästä äitin hoivavietistä, kun kotona en ole semmoiseen oikeen ikinä törmännyt. Kaipa se kuopuksen lähtö sitten ottaa koville...
Viikonloppuna kotinurkilla oli hurjaa kun poliisiautoja kulki meidän ohi monta kertaa päivässä. Oli vähän hämmentävää nähdä maijoja omassa pihassa, varsinkin kun siellä korvessa ei tosiaankaan usein tapahdu mitään, mihin poliisia tarvittaisiin. Kylän tehokkaiden juorukellojen avulla kuitenkin selvisi, että ne etsivät jotain vankilasta karannutta/päässyttä miestä, joka oli taas tehnyt jotain laittomuuksia ja majaili siellä peräkorvessa. Hmm, vanhempani asuvat huonolla asuinalueella.
Ei tässä nyt ole tapahtunut oikeen mitään mullistavaa. Yritän vain edelleen olla ajattelematta ikäviä asioita.