Apr 12, 2006 11:26
Luin äsken lehdestä, että kotikodin nurkille rakennetaan laajakaista tämän vuoden sisällä. Olen siis kotoisin ns. korpikuusen kannon alta (kuten yläasteella joku asuinpaikkaani kommentoi), pikkukylän keskustaan kun on 15 kilometriä matkaa. Olin positiivisesti yllättynyt tuosta uutisesta, sillä luulin, että kunnallispoliitikkojen ja muiden aktiivien yritykset saada tuo aikaan ovat olleet enimmäkseen epäonnistuneita. Ilmeisesti siis jotain merkittävää on tapahtunut, kun nyt koko pitäjän sivukylät saavat laajakaistat. Ilmeisesti kunta oli jo tajunnut, että ilman niitä tiputaan tietoyhteiskunnan kelkasta eikä enää kukaan halua muuttaa Karstulaan (vaikkei niitä muuttajia niin paljoa ole ollut ennenkään). Mielestäni varsin huvittavaa on lisäksi ollut se, että puolet pienemmässä naapurikunnassa laajakaista on ollut saatavilla joka kylään jo jonkun aikaa.
Tänään olisi tiedossa neljä tuntia luentoja kurssilla OPO101. Huolimatta siitä, ettei sitä opoksi opiskelua saanutkaan nyt aloitettua, "shoppailin" uusia kursseja ohjelmistoon ja menin tuolle kurssille. Saahan siitä muutaman opintopisteen ja ainakin tutustua alaan jos ei muuta. Siellä suurin osa on luokanopettajaopiskelijoita tai erityispedagogiikan ihmisiä, mutta hyvin mukavaa porukkaa. Kurssi on englanniksi ja olen kerrankin ihan superkansainvälisellä kurssilla, kun suomalaiset ovat siellä vähemmistössä! Enkun laitoksellahan on silloin tällöin kursseilla muutamia vaihtareita, mutta muuten porukka on yleensä ihan kotimaista. Aineenopeopinnoissa niitä ulkomaaneläviä ei ole näkynyt laisinkaan, kun kaikki opetus on suomeksi. Toisaalta vähän harmittaa se, et sinällään Suomen koulujärjestelmään liittyviä opojuttuja ei tuolla käsitellä porukan kirjavuuden vuoksi, eli liikutaan vähän yleisemmällä tasolla.
Olin eilen ihan kuoleman kielissä, kun joutui heräämään huonosti nukutun yön jälkeen liian aikaisin ja roikkumaan yliopistolla iltaan saakka. Nukuin sitten viime yönä näppärät 11 tuntia. Pitäisi kai opetella tulemaan toimeen pienemmillä yöunilla, mutta se tuntuu niin hirveän raskaalta... Tarvitsen siis joka yö vähintään sen 8 tuntia unta, mielellään tietty yhdeksän. Hirvittää katsoa Hannua, kun se hiihtelee viikkonsa menemään jollain 6 tunnin yöunilla ja väittää olevansa ihan ok ja kehtaa vielä naureskella minun nukkumiselleni.
Huomenna pitäisi taas suunnata porukoille. Pikkuveli pääsee armeijasta ruhtinaallisen pitkälle lomalle, lauantaina on kasvattajan luona pentutapaaminen ja ilmeisesti ainakin yhdet bileetkin olisi tiedossa. Hurjaa.