Pom Pom! ^__________^*

May 01, 2007 18:34

Innostuin vihdoin askarteleen, nää kuviot oli jo pyöriny suunnitelmissa aika kauan. Seuraavaks toivon et saan haettua nukkeni tänne missä hengaan 90% ajastani ja siivottua jonnekin nurkkaan oikean askartelupaikan, koska tää on oikeesti piiiitkästä aikaa niin ihanaa kuin vain kuvitella saattaa. Pitäis myös piirrellä tai maalailla jotain hauskaa seinille, kun on vähän kolkkoa ilman. Ette tiiä miten paljon tykkään tästä. <3

Kouluhommat alkaa puskea hikeä jo pelkällä olemassaolollaan, deadlinet on korvilla enkä usko selviäväni niistä. Joten keskityn mukavaan! Jääkaappimagneetit on ehkä hauskinta puuhaa ikinä, kun ne on pieniä ja nopeita ja niitä voi tehä miten paljon vaan. Sit kun vielä on sellanen jääkaapinomistaja, joka innostui ideasta ihan hirveästi ja tykkää laittaa noita esille, niin on ehkä parasta. <3



Ja tästä se kaikki alkoi. Alennuspuukuvioita (lue: yletömän rumia sienikuvioita) tiimarista, jämäpala cernittiä ja pari irtomagneettia. Sitten piirtelin Marion hahmoja puukuvioiden takapuolille ja ajattelin ensin vain maalata ne, mut sitten innostuinkin muovaileen kolmiulotteisempia. Ne on alle puol senttiä kukin kohollaan, mut silti vähän jännittävyyttä lisää. Projektin edistyessä alkoi myös näyttää siltä, että vain Marion Viholliset pääsevät estraadille, vaikken sitten erityisesti määritellytkään, mistä pelistä kunkin tyyli tulee.



Paistamattomista cerniteistä on näin huonoa kuvaa valitettavasti vain..



Ja sit mietin, et paistoin ekaa satsia vähän yli ja niistä tuli ihan ruskeita, mut oletin etten osais tehä samaa virhettä uudestaan. Mut sitpähän olin taas et "käännän uunin jo isommalle ruokaa varten, otan noi ihan just ulos tuolta ja sain melkein sulaneen Koopa Troopan. :(



Tykkään kyl siitä millanen Koopasta tuli, Goombaan ja Piranha Planttiin jouduin käyttään öljyvärejä akryylien sijaan (kun en heti tajunnu et tuossois vesiväritkin sopivasti), koska mun akryylituubeista toimi ainoastaan musta, valkoinen, vihreä ja keltainen. Tuloksena suurella osalla on karhean ruma pinta, vaikkakin aika hyvin mielestäni sain niitä tasoiteltua.

Katoin eilen kuvia, mitä otatutin ittestäni otsis-galtsukuvaa varten, ja kauhistelin silmänalusryppyjä. Oonhan mä niitten olemassaolosta tienny ja että ne on viimesen vuoden aikana syventyneet, mut näytin kuvissa kolmekymppiseltä joka yrittää näyttää pikkutytöltä saparoissa, ja tuli pikkanen paniikki. Sellanen, et ton näköset ihmiset on jo saavutttaneet jotain elämässään.. Mut sit taas mietin, et mun elämä on tässä ja kehityn koko ajan, esim tekemällä cernit-hahmoja jääkaapinoveen. C'est la vie ja que sera, sera. Oon silti tyytyväinen. Myös siihen, miltä tähänastiset näyttää:



Shy Guy, Chain Chomp, Pokey (se aavikkomörkö) ja Bullet Bill on edelleen leikkauspöydällä muovattavana, koska päätin malttaa et haen kotoo erinväristä cernittiä ja kenties lisää akryylivärejä kaupasta. Sit vois kokeilla jotain isompia hahmoja, mut toisaalta se nukke kutkuttaa eniten. (Uudesta ja vanhasta nukkeprojektista on kuvia täällä, mutta se on vähän vaiheessa eikä taida olla ees uusia kuvia upattuna.) Oon kuin lapsi, joka on pitkän talven jälkeen vihdoin taas hiekkalaatikolla.

Eilisestä vappuhörhöilystä ei oo muuta sanottavaa kuin että: olin kännissä, oltiin kännissä, oltiin ihania. Siis ne jotka oli paikalla. :P Nyt haluun ehkä synttäriprincipessalle sopivaa pizzaa ja sitten lisää jäätelöä.

kuveja, toukopouko

Previous post Next post
Up