-alkufiiliksiä-
Täydellinen kuutamo tuijottelee mua yhdestä olohuoneen ikkunasta. Pilvet kuin satukirjasta, tummansinistä ja hopeaa, eikä ikkunalasin likaisuutta erota näin kaukaa. Makoilen siis uudessa makuuhuoneessamme. Tajusin vasta äsken, että edellisessä telkkari oli patjan reunassa kiinni niin että sitä potki joskus öisin, tähän mahtuu iltapalatarjotin ja muuta sälää väliin, ja toisella puolella on ainakin puoli metriä enemmän tilaa. Ja tämä on se pienin huone. :)
Oon edelleen liian väsynyt syvempiin pohdintoihin, tehtiin tänäänkin koko päivä hommia että saatiin purettua 50 laatikkoa ja kurkittua hieman talon sisuksiin. Välillä juotiin kahvia, syötiin ja etittiin tavarakasaan kadonneita karjiksia. Ei tätä oikein käsitä, asunto on ihana mutta edelleen vähän kuin jokin lainalaatikko, ettei sitä saa pitää, vaikka kuin kätevä olisi. Ikkunoista näkyy niin vierasta maisemaa ja niin korkealta, että enimmäkseen se etelänmaan hotelli tulee mieleen. Sadettakin piiskasi tänään mustaan kattoon 60° kulmassa kirkkaalta taivaalta.
Pinnallisia huomioita kämpästä ja muutosta!
- mun huoneessa on vaaleansiniset seinät
- lattia ja eteisen seinä ovat rumia kaikissa paitsi yhdessä valossa
- 6 ikkunaa olohuone/ruokailutilassa aurinkoisella säällä on jo liikaa varjosta nauttivalle (verhoja liian vähän ja liian lyhyitä)
- avoimet ikkunat paukkuu kun huipulla tuulee (eikä osata lukita niitä eikä parvekelaseja vielä)
- viereisen päiväkodin n. 20 ipanaa ovat pihalla kaksi kertaa päivässä
- remontti yläkerrassa ja päiväkodin pihassa
- liian vähän kaappitilaa keittiössä
- vessaan kuuluu jonkun mölinää (+muualle ei toistaiseksi<3)
- vessankaappi, ikkunat ja uuni ovat erityisen sontaisia edellisen jäljiltä ja muualtakin kaipaa nopeaa desinfiointia
- kaikki meijän tavarat on ihan paskaisia, joka paikassa oli paskaa muutossa, paskaa paskaa paskaa
- viikonloppuna 2 sontakämppää siivottavana luovutuskuntoon D:
- kipeät jalkapohjat, reidet, alaselkä, niska ja sormet, väsy
+ avoliitto, yhteinen koti
+ yhdessä tekeminen ja oleminen
+ oma huone
+ tilaa
+ vaatehuone
+ korkeat huoneet
+ 2 vessaa, toinen jättimäinen, saunalla
+ ihana parveke, ihana _lasitettu_ parveke
+ hanasta tulee lämmintä vettä heti
+ hierova suihku
+ selkä ei ole niin kipeä kuin voisi, koska muuttomiehet kantoivat lähes kaiken. eikä homma maksanu yhtä paljoa kuin vammaserkun, vaikka sillei ollu näin paljoo tavaraa eikä esim kolmessa eri lähtöpaikassa!
+ tavaroiden järkkäily
+ 6 ikkunaa olohuone/ruokailutilassa ja kokonaisuutena kolmeen suuntaan
+ ikkunoista ei kurkkaile kukaan, ei oo tullu kärpästäkään
+ ikkunoista näkyy järvivettä, tosin osasta vihreää, jossa auringon kimallus ei ole niin mairittelevaa
+ naapurina joku mummo, ei ilmeisesti seuraa salkkareita tai ole huonokuuloinen
+ salesta saa inkivääriä ja muita siwaa parempia erikoisuuksia
+ ei hajonnu/hukkunu tietääkseni mitään
+ en oo lyöny kertaakaan päätäni keittiön kaapinoveen vaikka ne on ollu koko ajan auki
+ hissi, pyöränsäilytystilat
En siis ollenkaan valita, tää on aika ihana kämppä eikä parisuhdekaan ottanu naarmun naarmua muuttostressistä (vaikka mää vähän känkkäsin). Ei olla ulkoistuttu vielä kovin kauas kotoa, käytiin kylällä palauttamassa auto ja Kangasalla kaffella, ja sitten tuossa Salessa. Ollu vähän kiire purkailla. Mut en myöskään oo halunnu jäädä tänne hetkeksikään laatikoiden keskelle yksikseni, ja eilen muuttomiesten lähdettyä ansoitin vaistomaisesti etuoven eteen sikana laatikoita, ettei poiskaan päässyt / kukaan sisään.
Odotan, miltä sitten tuntuu, kun vanhat kämpät on siivottu ja avaimet palautettu ja osoitteenmuutos virallistunu, nyt on vielä aika eksyny olo. Hyvä olo sillä tavalla, että täällä on ollu kivaa, kämpästä tulee ihana ja varmasti kivempi ettiä töitä täältä jne, mutta kerkes jo yhdet itkutkin tulla kun jäi sormet tuolin ja istuinosan väliin ja ne vaan karkasi. Tää muutos tuntuu kuitenkin jo nyt niin hyvältä, ettei edes kyyneleet voi sotia järkeä vastaan. Eiköhän loputkin känkkäilyt ja jääräpäisyydet hiljalleen helpota kun keksin, mihin saan kaikki kenkäni mahtumaan. Sanoinko jo että kämpästä tulee ihana?
Oon edelleen liian väsynyt syvempiin pohdintoihin, tehtiin tänäänkin koko päivä hommia että saatiin purettua 50 laatikkoa ja kurkittua hieman talon sisuksiin. Välillä juotiin kahvia, syötiin ja etittiin tavarakasaan kadonneita karjiksia. Ei tätä oikein käsitä, asunto on ihana mutta edelleen vähän kuin jokin lainalaatikko, ettei sitä saa pitää, vaikka kuin kätevä olisi. Ikkunoista näkyy niin vierasta maisemaa ja niin korkealta, että enimmäkseen se etelänmaan hotelli tulee mieleen. Sadettakin piiskasi tänään mustaan kattoon 60° kulmassa kirkkaalta taivaalta.
Pinnallisia huomioita kämpästä ja muutosta!
- mun huoneessa on vaaleansiniset seinät
- lattia ja eteisen seinä ovat rumia kaikissa paitsi yhdessä valossa
- 6 ikkunaa olohuone/ruokailutilassa aurinkoisella säällä on jo liikaa varjosta nauttivalle (verhoja liian vähän ja liian lyhyitä)
- avoimet ikkunat paukkuu kun huipulla tuulee (eikä osata lukita niitä eikä parvekelaseja vielä)
- viereisen päiväkodin n. 20 ipanaa ovat pihalla kaksi kertaa päivässä
- remontti yläkerrassa ja päiväkodin pihassa
- liian vähän kaappitilaa keittiössä
- vessaan kuuluu jonkun mölinää (+muualle ei toistaiseksi<3)
- vessankaappi, ikkunat ja uuni ovat erityisen sontaisia edellisen jäljiltä ja muualtakin kaipaa nopeaa desinfiointia
- kaikki meijän tavarat on ihan paskaisia, joka paikassa oli paskaa muutossa, paskaa paskaa paskaa
- viikonloppuna 2 sontakämppää siivottavana luovutuskuntoon D:
- kipeät jalkapohjat, reidet, alaselkä, niska ja sormet, väsy
+ avoliitto, yhteinen koti
+ yhdessä tekeminen ja oleminen
+ oma huone
+ tilaa
+ vaatehuone
+ korkeat huoneet
+ 2 vessaa, toinen jättimäinen, saunalla
+ ihana parveke, ihana _lasitettu_ parveke
+ hanasta tulee lämmintä vettä heti
+ hierova suihku
+ selkä ei ole niin kipeä kuin voisi, koska muuttomiehet kantoivat lähes kaiken. eikä homma maksanu yhtä paljoa kuin vammaserkun, vaikka sillei ollu näin paljoo tavaraa eikä esim kolmessa eri lähtöpaikassa!
+ tavaroiden järkkäily
+ 6 ikkunaa olohuone/ruokailutilassa ja kokonaisuutena kolmeen suuntaan
+ ikkunoista ei kurkkaile kukaan, ei oo tullu kärpästäkään
+ ikkunoista näkyy järvivettä, tosin osasta vihreää, jossa auringon kimallus ei ole niin mairittelevaa
+ naapurina joku mummo, ei ilmeisesti seuraa salkkareita tai ole huonokuuloinen
+ salesta saa inkivääriä ja muita siwaa parempia erikoisuuksia
+ ei hajonnu/hukkunu tietääkseni mitään
+ en oo lyöny kertaakaan päätäni keittiön kaapinoveen vaikka ne on ollu koko ajan auki
+ hissi, pyöränsäilytystilat
En siis ollenkaan valita, tää on aika ihana kämppä eikä parisuhdekaan ottanu naarmun naarmua muuttostressistä (vaikka mää vähän känkkäsin). Ei olla ulkoistuttu vielä kovin kauas kotoa, käytiin kylällä palauttamassa auto ja Kangasalla kaffella, ja sitten tuossa Salessa. Ollu vähän kiire purkailla. Mut en myöskään oo halunnu jäädä tänne hetkeksikään laatikoiden keskelle yksikseni, ja eilen muuttomiesten lähdettyä ansoitin vaistomaisesti etuoven eteen sikana laatikoita, ettei poiskaan päässyt / kukaan sisään.
Odotan, miltä sitten tuntuu, kun vanhat kämpät on siivottu ja avaimet palautettu ja osoitteenmuutos virallistunu, nyt on vielä aika eksyny olo. Hyvä olo sillä tavalla, että täällä on ollu kivaa, kämpästä tulee ihana ja varmasti kivempi ettiä töitä täältä jne, mutta kerkes jo yhdet itkutkin tulla kun jäi sormet tuolin ja istuinosan väliin ja ne vaan karkasi. Tää muutos tuntuu kuitenkin jo nyt niin hyvältä, ettei edes kyyneleet voi sotia järkeä vastaan. Eiköhän loputkin känkkäilyt ja jääräpäisyydet hiljalleen helpota kun keksin, mihin saan kaikki kenkäni mahtumaan. Sanoinko jo että kämpästä tulee ihana?