Öööhhh...
Viime vuonna - ja kaikkina niinä seitsemänä vuotena ennen sitä - koulun alkaminen oli hauskaa. Lomaan alkoi olla jo kyllästynyt, kaipasi tekemistä ja kavereitaan, ei se oppiminenkaan ollut mitään mahdotonta. Parin kuukauden päästä siihen sitten alkoi vuosi vuodelta kyllästyä enemmän, väsyä, mutta aina sitä jaksoi pahtaa loppuun asti.
Tänä vuonna koulua on ollut kohta viikon, ja olen nyt jo niin kyllästynyt, väsynyt ja lopussa, etten edes aikaisempina yhteensä. Miksei se tänä vuonna enää ole kivaa? Samat ihmisethän siellä on kuin viime vuonnakin, plus muutama uusi, ihan sama paikka. Ehkä se siinä onkin ongelmana. Kaikki on sitä samaa, muttei ole kuitenkaan.
Opettajatkin ovat ryhtyneet niin mukaviksi. Joka paikassa saa kuulla, miten tärkeä tämä vuosi on, miten tärkeitä numerot ovat tänä vuonna, miten tärkeää on tehdä läksyt, lukuläksytkin, jotta saisi hyviä numeroita, sillä ne ovat tärkeitä tänä vuonna. Ja läksyjä on tullut ensimmäisistä päivistä lähtien aivan liikaa. Olkalaukku on tehnyt hartioideni lihaksista sementtiä, aikaisin herääminen aivoistani mössöä ja ajan kuluminen minusta erilaisen.
Olen sitten päättänyt ruveta hörhöksi. Larppaaja-irkkaaja-ropettaja-cossaaja-animettaja-lifeless-nörtti-hörhöksi. Ehkä sillä tavalla sitten jaksaa koko vuoden. Kaikki kokeet, kaikki läksyt, kaikki pitkät koulupäivät olen aina jaksanut sekoilun voimalla, mutta nyt en jaksa enää edes sekoilla tarpeeksi. Animeconissa oli kivaa. Hörhöily selvästi on melkoisen mukavaa. Sitä paitsi en missään tapauksessa halua olla tavallinen. Haluan tehdä elämästäni värikästä.
Nyt vaan pahasti näyttää siltä, että tästä kouluvuodesta on tulossa pahalla tavalla hyvin harmaa.
Saa nyt nähdä.
Matikka on helppoa. Ottaa päähän se, että annoin sen laskea sillä tavalla kun annoin, jos olisin tunneilla kuuntelemalla ja läksyt tekemällä pystynyt parempaankin. Enään ei voi mitään.
Itseäni toistaakseni: saa nyt nähdä.
Tänä vuonna koulua on ollut kohta viikon, ja olen nyt jo niin kyllästynyt, väsynyt ja lopussa, etten edes aikaisempina yhteensä. Miksei se tänä vuonna enää ole kivaa? Samat ihmisethän siellä on kuin viime vuonnakin, plus muutama uusi, ihan sama paikka. Ehkä se siinä onkin ongelmana. Kaikki on sitä samaa, muttei ole kuitenkaan.
Opettajatkin ovat ryhtyneet niin mukaviksi. Joka paikassa saa kuulla, miten tärkeä tämä vuosi on, miten tärkeitä numerot ovat tänä vuonna, miten tärkeää on tehdä läksyt, lukuläksytkin, jotta saisi hyviä numeroita, sillä ne ovat tärkeitä tänä vuonna. Ja läksyjä on tullut ensimmäisistä päivistä lähtien aivan liikaa. Olkalaukku on tehnyt hartioideni lihaksista sementtiä, aikaisin herääminen aivoistani mössöä ja ajan kuluminen minusta erilaisen.
Olen sitten päättänyt ruveta hörhöksi. Larppaaja-irkkaaja-ropettaja-cossaaja-animettaja-lifeless-nörtti-hörhöksi. Ehkä sillä tavalla sitten jaksaa koko vuoden. Kaikki kokeet, kaikki läksyt, kaikki pitkät koulupäivät olen aina jaksanut sekoilun voimalla, mutta nyt en jaksa enää edes sekoilla tarpeeksi. Animeconissa oli kivaa. Hörhöily selvästi on melkoisen mukavaa. Sitä paitsi en missään tapauksessa halua olla tavallinen. Haluan tehdä elämästäni värikästä.
Nyt vaan pahasti näyttää siltä, että tästä kouluvuodesta on tulossa pahalla tavalla hyvin harmaa.
Saa nyt nähdä.
Matikka on helppoa. Ottaa päähän se, että annoin sen laskea sillä tavalla kun annoin, jos olisin tunneilla kuuntelemalla ja läksyt tekemällä pystynyt parempaankin. Enään ei voi mitään.
Itseäni toistaakseni: saa nyt nähdä.