Heheh, hups!
Jep, lyhyen blogituksettoman kesäloman jälkeen voisin taas mainita hieman asioita otsikolla "What's up?"... Sit voisin taas talven mittaan jatkaa elämänne sulostuttamista omani sattumuksilla \o/
Tosiaan. Ensimmäisenä pitää sanoa, että pääsin Torkkeliin vaikka se pääsykoe tuntui mahdottomalta ja epäonnistuneelta. Pääsykoepäivänä sain kylläkin tietää saaneeni töitä Helsingin Kiinteistövirastosta, mikä teki siitä päivästä vähän hilpeemmän. Niin, ja Joonas oli sillon Helsingissä. Se tuli viettämään vappunsa meille.
Kävin siinä välissä sitten Jenkeissäkin ja missasin viimeisen kouluviikkoni (sitä ennen olin menettäny yli puolet TET-viikosta, koska tulin kamalan kipeeks. Mulla oli räjähdyskorvatulehdus vielä lentokoneessakin ja kuumettakin pukkas matkan pari ekaa päivää... Onneks ei niin korkeena kun kotona. Ja söin tosiaan aika kaiken aikaa kuume-särkylääkkeitä). Sinänsä ei kyllä valittamista, koska Jenkeissä oli hauskaa, mutta multa meni sekä ysigaala että pihasoitto. No, kyllä loppuluokka homman kotiin hoisi, varmasti paremmin kuin jos mä oisin ollut mukana puupilleineni ja kauniine äänineni. Saatettiin mun äidin serkku avioon Bostonin lähellä kauniissa paikassa (itse asiassa ne oli unohtanu anoa naimaluvan ja meni naimisiin vasta seuraavana päivänä). Amerikkalaiset on kummallista kansaa. Sen sulhasen isä oli maailman stereotyyppisin jenkkimies, se oli armeijassa töissäkin ja kertoi "hauskoja" juttuja. Käytiin siellä aika paljon kaupoissa ja tehtiin saitsari Bostonissa. Siellä kyllä tosiaan saa kaikkea, ainakin syötäväkseen saa ihan mitä vaan mieli tekee. Ja kaikki on kuin ois jossain leffassa, kun ne puhuu jenkkienglantia minkä kerkeää ja kaikki tuotteet on kuin leffojen kauppojen hyllyiltä. Juotiin limua ja syötiin karkkia ja kaikki oli niin amerikkalaista. Kerran syötiin jopa ihan tahallisesti mahdollisimman rasvasta roskaruokaa, kun kerran jenkeissä oltiin. Se oli jonkun pikkuketjumestan pekonipurilainen. Ihan hyvä se oli. Siinä oli salattiakin (ooh! terveellistä). Käytiin myös semmosessa jätskipaikassa, jossa sekä pallot että annokset oli aivan VALTAVIA. Otin Kimballin spesiaalin joka sisälsi valehtelematta reilun litran verran jätskiä + kermavaahtoa, suklaakastiketta ja ananasmurskaa. (Äidin täti kerto, että kun se vei lapsensa Suomeen, kun ne oli pieniä, ja ne osti jätskiä, lapset alko itkeä, että miks jätskinmyyjätäti vihaa niitä =D meillä on pienet annoskoot...) Makuja niillä oli ziljoona, kaikkea pistaasista ja piparminttutangosta aina vadelmaunelmaan asti. Varmaan joku nelkyt makua =D
Muutenkin hyvää jätskiä sielläpäin maailmaa. Viikko hurahti kyllä aika nopeesti ja mun piti sit lähteä takasin, jotta pääsen edes kevätjuhlaan. Lento oli suoraan sanottuna aika kamala, koska multa meni sen takia yö. Lähdin illalla ja tulin perille päivällä enkä nukkunut juuri lainkaan sen kahdeksan tunnin aikana. Islannin lentokentällä, kun vaihdoin konetta, hukkasin väsymyksissäni passini ja lentolippuni. Jätin ne vessaan, mutta kun menin uudestaan kattomaan, joku oli jo vienyt ne jonnekin. No, juoksin sit toiselle puolelle lentokenttää neuvontatiskille ja aikani puhuttua ne usko, että oon mä (nimi, osote ja lento täsmäs koneella mun puheiden mukaan) ja sain uuden boarding passin. Jonotin sinne koneeseen, joka oli jo melkein 15 minuuttia myöhässä ja juttelin ekan vuoden opiskelijoiden kanssa, jotka oli kotoaan Ameriikasta matkalla Suomeen porukalla. Siinä oli myös pari vanhempaa naista, jotka oli serkukset ja matkalla Suomeen sukuloimaan. Kerroin niille vähän speksejä Helsingistä ja sen sellasta, kun ne kyseli. Passin hukkaantuminen vähän harmitti.
Lopulta kun istuin koneessa, se oli jo puol tuntia myöhässä. Ja kymmenisen minuuttia ennen koneen lähtöä lentoemäntä tuli suomalaisen passin kanssa siihen:
-Who's Anni...?
Mä vaan vastasin ihan riemuissani että "I AM" ja sain passini takasin. Kerroin sankaritarinani niille edessäni istuville jenkkiserkuksille ja ne oli ihan ihmeissään. Sit horrostin kotiin.
Kevätjuhla oli kevätjuhla, josta Simo muuten karkas jonnekin, mur. Se siitä halaamisesta. Aika tunnelmallinen tilaisuus se! Muut sentään pysyi paikalla, että ne saattoi "hyvästellä".
Jeps, sit alko työt. Ja niitä siten jatkuikin kokonaisen kuukauden verran, olin välissä RMJ:ssäkin (Raumanmeren Juhannus) töissä. Pari päivää ennen niiden päättymistä mun marsu meni ja teki todella hölmön tempun.
Se meni ja kuoli vanhuuteen.
No, se oli elänyt hyvän elämän. Lähdin Joonaksen kanssa maalle isovanhempien luo töiden loputtua ja pian mun loppuperhe tuli ja toi vainajan mukanaan. Haudattiin se sinne, Nellan viereen. Nyt ne on kumpikin siellä maan mullissa.
Palkkarahoillani muuten ostin läppärin, jolla nyt kirjottelen.
Kirjotan loppukesän tapahtumista vähän myöhemmin. Tää on oikein hyvä läppäri, koko sen kuuden ja puolen sadan arvonen. En kyllä käyttänyt sitä paljon kesän aikana, vasta nyttemmin. Olin kuitenkin koko ajan Joonakseni kanssa ja tekemistä oli enemmän kuin aikaa.
No, lisää myöhemmin!
An-chan over and out.
Tosiaan. Ensimmäisenä pitää sanoa, että pääsin Torkkeliin vaikka se pääsykoe tuntui mahdottomalta ja epäonnistuneelta. Pääsykoepäivänä sain kylläkin tietää saaneeni töitä Helsingin Kiinteistövirastosta, mikä teki siitä päivästä vähän hilpeemmän. Niin, ja Joonas oli sillon Helsingissä. Se tuli viettämään vappunsa meille.
Kävin siinä välissä sitten Jenkeissäkin ja missasin viimeisen kouluviikkoni (sitä ennen olin menettäny yli puolet TET-viikosta, koska tulin kamalan kipeeks. Mulla oli räjähdyskorvatulehdus vielä lentokoneessakin ja kuumettakin pukkas matkan pari ekaa päivää... Onneks ei niin korkeena kun kotona. Ja söin tosiaan aika kaiken aikaa kuume-särkylääkkeitä). Sinänsä ei kyllä valittamista, koska Jenkeissä oli hauskaa, mutta multa meni sekä ysigaala että pihasoitto. No, kyllä loppuluokka homman kotiin hoisi, varmasti paremmin kuin jos mä oisin ollut mukana puupilleineni ja kauniine äänineni. Saatettiin mun äidin serkku avioon Bostonin lähellä kauniissa paikassa (itse asiassa ne oli unohtanu anoa naimaluvan ja meni naimisiin vasta seuraavana päivänä). Amerikkalaiset on kummallista kansaa. Sen sulhasen isä oli maailman stereotyyppisin jenkkimies, se oli armeijassa töissäkin ja kertoi "hauskoja" juttuja. Käytiin siellä aika paljon kaupoissa ja tehtiin saitsari Bostonissa. Siellä kyllä tosiaan saa kaikkea, ainakin syötäväkseen saa ihan mitä vaan mieli tekee. Ja kaikki on kuin ois jossain leffassa, kun ne puhuu jenkkienglantia minkä kerkeää ja kaikki tuotteet on kuin leffojen kauppojen hyllyiltä. Juotiin limua ja syötiin karkkia ja kaikki oli niin amerikkalaista. Kerran syötiin jopa ihan tahallisesti mahdollisimman rasvasta roskaruokaa, kun kerran jenkeissä oltiin. Se oli jonkun pikkuketjumestan pekonipurilainen. Ihan hyvä se oli. Siinä oli salattiakin (ooh! terveellistä). Käytiin myös semmosessa jätskipaikassa, jossa sekä pallot että annokset oli aivan VALTAVIA. Otin Kimballin spesiaalin joka sisälsi valehtelematta reilun litran verran jätskiä + kermavaahtoa, suklaakastiketta ja ananasmurskaa. (Äidin täti kerto, että kun se vei lapsensa Suomeen, kun ne oli pieniä, ja ne osti jätskiä, lapset alko itkeä, että miks jätskinmyyjätäti vihaa niitä =D meillä on pienet annoskoot...) Makuja niillä oli ziljoona, kaikkea pistaasista ja piparminttutangosta aina vadelmaunelmaan asti. Varmaan joku nelkyt makua =D
Muutenkin hyvää jätskiä sielläpäin maailmaa. Viikko hurahti kyllä aika nopeesti ja mun piti sit lähteä takasin, jotta pääsen edes kevätjuhlaan. Lento oli suoraan sanottuna aika kamala, koska multa meni sen takia yö. Lähdin illalla ja tulin perille päivällä enkä nukkunut juuri lainkaan sen kahdeksan tunnin aikana. Islannin lentokentällä, kun vaihdoin konetta, hukkasin väsymyksissäni passini ja lentolippuni. Jätin ne vessaan, mutta kun menin uudestaan kattomaan, joku oli jo vienyt ne jonnekin. No, juoksin sit toiselle puolelle lentokenttää neuvontatiskille ja aikani puhuttua ne usko, että oon mä (nimi, osote ja lento täsmäs koneella mun puheiden mukaan) ja sain uuden boarding passin. Jonotin sinne koneeseen, joka oli jo melkein 15 minuuttia myöhässä ja juttelin ekan vuoden opiskelijoiden kanssa, jotka oli kotoaan Ameriikasta matkalla Suomeen porukalla. Siinä oli myös pari vanhempaa naista, jotka oli serkukset ja matkalla Suomeen sukuloimaan. Kerroin niille vähän speksejä Helsingistä ja sen sellasta, kun ne kyseli. Passin hukkaantuminen vähän harmitti.
Lopulta kun istuin koneessa, se oli jo puol tuntia myöhässä. Ja kymmenisen minuuttia ennen koneen lähtöä lentoemäntä tuli suomalaisen passin kanssa siihen:
-Who's Anni...?
Mä vaan vastasin ihan riemuissani että "I AM" ja sain passini takasin. Kerroin sankaritarinani niille edessäni istuville jenkkiserkuksille ja ne oli ihan ihmeissään. Sit horrostin kotiin.
Kevätjuhla oli kevätjuhla, josta Simo muuten karkas jonnekin, mur. Se siitä halaamisesta. Aika tunnelmallinen tilaisuus se! Muut sentään pysyi paikalla, että ne saattoi "hyvästellä".
Jeps, sit alko työt. Ja niitä siten jatkuikin kokonaisen kuukauden verran, olin välissä RMJ:ssäkin (Raumanmeren Juhannus) töissä. Pari päivää ennen niiden päättymistä mun marsu meni ja teki todella hölmön tempun.
Se meni ja kuoli vanhuuteen.
No, se oli elänyt hyvän elämän. Lähdin Joonaksen kanssa maalle isovanhempien luo töiden loputtua ja pian mun loppuperhe tuli ja toi vainajan mukanaan. Haudattiin se sinne, Nellan viereen. Nyt ne on kumpikin siellä maan mullissa.
Palkkarahoillani muuten ostin läppärin, jolla nyt kirjottelen.
Kirjotan loppukesän tapahtumista vähän myöhemmin. Tää on oikein hyvä läppäri, koko sen kuuden ja puolen sadan arvonen. En kyllä käyttänyt sitä paljon kesän aikana, vasta nyttemmin. Olin kuitenkin koko ajan Joonakseni kanssa ja tekemistä oli enemmän kuin aikaa.
No, lisää myöhemmin!
An-chan over and out.