" And my heart is a hollow plain, for the devil to dance again..."
(Florence + The Machine)
Ulkona sataa syksyä, joten on hyvä aika tehdä tiliä menneestä kesästä.
Kesä oli hieno, onnistunut ja täynnä asioita, joiden en uskonut tapahtuvan. Kesäni kului pääosin Naantalissa, jossa olin kesätöissä Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän omistamassa Kunstenniemen leirikeskuksessa. Asuin siellä työajat, ja vapaapäiviksi reissasin kotiin. Kunstenniemi on todella upea paikka Rymättylässä, aivan meren rannalla. Töiden jälkeen kävelin usein metsissä, istuskelin rantakallioilla ja kiikaroin lintuja. Paikka oli suoranainen paratiisi kaltaiselleni luontoihmiselle ja biologille. Koko kesä oli säidenkin puolesta mielettömän hyvä. Naantalissa aurinko paistoi liki jokaisena päivänä ja työt sujuivat hauskassa työporukassa rattoisasti. Etenkin mun pomo oli mitä mainioin tapaus, ja työaikana ja tauoilla tulikin naurettua luvattoman paljon. Anarkistin sanoin: Alan pian uskoa, että olet voittanut jonkin saaristoloman, ei töissä voi olla kaikkea tuollaista.
Ette usko, kuinka taivaallisia herkkuja meidän leipuri valmisti joka päivä! Niitä oli ilo maistella. Myös ruoka oli Kunstenniemessä tosi hyvää ja maukasta.
Kesällä liftasin usein Kankaanpää-Turku-väliä sekä Naantali-Rymättylä-väliä, jälkimmäistä siitä syystä, ettei työpaikalleni asti kulkeneet mitkään bussit. Aika monta kertaa tuli myös käveltyä viimeisen 7 kilometrin pätkä perille. Mutta mikäs kesäillassa on kävellessä, idyllisessä Varsinais-Suomen maalaismaisemassa. Liftaaminen oli kolmen vuoden tauon jälkeen mitä parhainta ajanvietettä. Tapasin ystävällisiä ihmisiä ja kävin jännittäviä keskusteluja.
Ensimmäistä kertaa elämässäni minulla oli viikon palkallinen loma heinäkuun lopussa. Otinkin kaiken mahdollisen irti lomasta. Pari kaveriani tuli ensin telttailemaan Kunstenniemeen ja lähdimme samaa matkaa Tampereelle. Vierailin isäni luona, missä pääsin muun muassa laskemaan rapumertoja järveen ja onkimaan. Kotiin palattuani järjestin elämänkuvioni hieman uusiksi ja erosin Anarkistista. Loppulomasta ehdin vielä Valkeakoskelle Työväen musiikkijuhlaan, jossa esiintyi monia mainioita muusikoita. Loman jälkeen tuntui kivalta palata Turun seudulle. Kesätyöpaikkani oli niin mahdottoman mukava, että hyvin haikealta tuntui elokuussa lähteä sieltä pois.
Vaikeinta oli olla kesän ajan pitkälti erossa omasta koirastaan. Nyt syksymmällä olenkin taas panostanut koiran kasvattamiseen ja sen kanssa touhuamiseen uudella innolla.
Syksyä on piristänyt myös koukuttavat ja laadukkaat rikossarjat, kuten Broadchurch ja iki-ihana Broen. Voisin katsella Siltaa vaikka kuinka määrättömästi, sillä rakastan kuunnella tanskaa. Ja entäpä Saga Norén, tuo valloittava ja pelottavan tehokas oman elämänsä supernainen. Sagan hahmo on omiaan värittämään tv-kulttuurin yhä valitettavan yksioikoista naiskuvaa. Oikeassakaan elämässä eivät kaikki naiset suinkaan koe pakonomaista tarvetta avautua tunteistaan tai märehtiä ihmissuhdejuttuja loputtomasti.
Ulkona sataa syksyä, joten on hyvä aika tehdä tiliä menneestä kesästä.
Kesä oli hieno, onnistunut ja täynnä asioita, joiden en uskonut tapahtuvan. Kesäni kului pääosin Naantalissa, jossa olin kesätöissä Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän omistamassa Kunstenniemen leirikeskuksessa. Asuin siellä työajat, ja vapaapäiviksi reissasin kotiin. Kunstenniemi on todella upea paikka Rymättylässä, aivan meren rannalla. Töiden jälkeen kävelin usein metsissä, istuskelin rantakallioilla ja kiikaroin lintuja. Paikka oli suoranainen paratiisi kaltaiselleni luontoihmiselle ja biologille. Koko kesä oli säidenkin puolesta mielettömän hyvä. Naantalissa aurinko paistoi liki jokaisena päivänä ja työt sujuivat hauskassa työporukassa rattoisasti. Etenkin mun pomo oli mitä mainioin tapaus, ja työaikana ja tauoilla tulikin naurettua luvattoman paljon. Anarkistin sanoin: Alan pian uskoa, että olet voittanut jonkin saaristoloman, ei töissä voi olla kaikkea tuollaista.
Ette usko, kuinka taivaallisia herkkuja meidän leipuri valmisti joka päivä! Niitä oli ilo maistella. Myös ruoka oli Kunstenniemessä tosi hyvää ja maukasta.
Kesällä liftasin usein Kankaanpää-Turku-väliä sekä Naantali-Rymättylä-väliä, jälkimmäistä siitä syystä, ettei työpaikalleni asti kulkeneet mitkään bussit. Aika monta kertaa tuli myös käveltyä viimeisen 7 kilometrin pätkä perille. Mutta mikäs kesäillassa on kävellessä, idyllisessä Varsinais-Suomen maalaismaisemassa. Liftaaminen oli kolmen vuoden tauon jälkeen mitä parhainta ajanvietettä. Tapasin ystävällisiä ihmisiä ja kävin jännittäviä keskusteluja.
Ensimmäistä kertaa elämässäni minulla oli viikon palkallinen loma heinäkuun lopussa. Otinkin kaiken mahdollisen irti lomasta. Pari kaveriani tuli ensin telttailemaan Kunstenniemeen ja lähdimme samaa matkaa Tampereelle. Vierailin isäni luona, missä pääsin muun muassa laskemaan rapumertoja järveen ja onkimaan. Kotiin palattuani järjestin elämänkuvioni hieman uusiksi ja erosin Anarkistista. Loppulomasta ehdin vielä Valkeakoskelle Työväen musiikkijuhlaan, jossa esiintyi monia mainioita muusikoita. Loman jälkeen tuntui kivalta palata Turun seudulle. Kesätyöpaikkani oli niin mahdottoman mukava, että hyvin haikealta tuntui elokuussa lähteä sieltä pois.
Vaikeinta oli olla kesän ajan pitkälti erossa omasta koirastaan. Nyt syksymmällä olenkin taas panostanut koiran kasvattamiseen ja sen kanssa touhuamiseen uudella innolla.
Syksyä on piristänyt myös koukuttavat ja laadukkaat rikossarjat, kuten Broadchurch ja iki-ihana Broen. Voisin katsella Siltaa vaikka kuinka määrättömästi, sillä rakastan kuunnella tanskaa. Ja entäpä Saga Norén, tuo valloittava ja pelottavan tehokas oman elämänsä supernainen. Sagan hahmo on omiaan värittämään tv-kulttuurin yhä valitettavan yksioikoista naiskuvaa. Oikeassakaan elämässä eivät kaikki naiset suinkaan koe pakonomaista tarvetta avautua tunteistaan tai märehtiä ihmissuhdejuttuja loputtomasti.